tiistai 5. toukokuuta 2009

Chloride, aavekaupunki joka ei kuollut

Vielä ennen Nevadan rajaa tahdon tehdä pienen hyppäyksen pois polulta. Olen lukenut pienestä Chloridesta, joka vuosisadan vaihteessa oli vilkas kaivoskaupunki.

Mies katsahtaa vuorille kiipeävää pölyistä tietä ja tuumaa ettei siellä taida mitään olla. Minä käännän itsepintaisesti rattia.

Chloride osoittautuu helmeksi. Paikka vuoren rinteellä on niin kuiva että kukkapuutarhojen sijaan näemme ruosteisesta metallista veivattuja pihakoristeita. Pyöränrenkaista tehtyjä tuuliviirejä.

Aurinko paistaa täällä 350 päivää vuodessa. Paikkaa asuttavat taiteilijat, muusikot, kultasepät, jotka ovat tehneet itselleen asuntoja vanhoista bensa-asemista ja hylätyistä hökkeleistä.


Tätä taloa kiersi rautatie. Junaa ei kyllä näkynyt.

Matkaan taas. Se on sitten Nevada.

Even though hubby and kids are anxious to cross the state line, I insist on another little detour. Chloride is an old mining town inhabited by artists and writers, who have turned the place into a quirky little place to see.
The sun shines 350 days a year here, and it is very dry. No flower beds here, instead yards decorated with twisted old rusty metal and necks of glass bottles.
I wish I had more time here, but the others are getting restless, time to move on. Nevada it is.

11 kommenttia:

MaaMaa kirjoitti...

Ei voi muuta sanoa kuin että WAU mikä mieletön paikka!!!

leena kirjoitti...

Samaa minäkin, vau!

Madde kirjoitti...

Vitsit jaksan ihastella näitä sun uskomattomia kuvia!

Jael kirjoitti...

Aika erikoinen paikka ja niin on nimikin, joka tuo mieleen suolan ja kuivuuden...

Piia kirjoitti...

Oho mikä paikka!!! Löysin tänne juuri ja jouduin jäämään vähäksi aikaa, mielenkiintoista! Täytyypä palata toistekin.

Kristiina kirjoitti...

Kiva on ollut seurata matkakertomusta (niinkuin koko blogiasi). Ajeltiin melkein samoja reittejä mieheni kanssa kesällä 2001.

marika kirjoitti...

Ihanaa!
Voi että on kiva tämä blogimaailma!
Kiitos Merja!

Liivia kirjoitti...

Hui noissa on kyllä selkäpiitäkarmiva fiilis. Onneksi sentään aurinko paistaa, ettei täysin pelota...

Sulo Heinola kirjoitti...

Maisemat ovat kuin Tex Willer lehdessä usein sarjakuvissa, joka minulle tuli pari vuotta sitten postissa. Vähän pelottavan jännät maisemat!

Merja kirjoitti...

MaaMaa, sitä se kyllä oli.. ihan erilainen kuin mikään missä olen ikinä ollut.

Leena, kuin myös.

J, kiitos.

Yaelian, tuo nimi tulee hopeakloridista (?) jota siellä on joskus kaivettu.

Piia, tervetuloa mukaan vaan. Kiva kun eksyit tänne.

Christina, kävittekö siis Chloridessa?

Marika, samaa mieltä blogimaailmasta!

Liivia ja Suloensio, ai. En osannut ajatellakaan että jotain voi pelottaa.. paikka oli kyllä ihan leppoisa.

Linda kirjoitti...

Mielenkiintoista on ollut seurata teidän perheen matkakertomusta. Löysin tänne, kun etsin tietoa omaa kalifornian kesälomamatkaa varten.
Ihania kuvia sulla on täällä blogissa!