keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Rillipää

Gotglasses

Hain eilen lasit. Kauhistus sentään miten hyvin näen nyt! Nyt on parempi taas lukea, ommella, tehdä pikkutarkkaa.

Kun olin pieni, minulla oli karsastusta (no on sitä vieläkin muttei samalla tavalla). Pidin laseja ekaluokkalaisena, 70-luvun alussa, ja voi sitä kiusoittelua mitä sain osakseni. Kuten voitte kuvitella ja jotkut muistaakin, tuohon aikaan silmälasit eivät olleet kovin hienostuneita tai pitkälle kehiteltyjä. Tuosta ajasta siis ei ole mitään kovin mukavia muistoja.

Nyt pidän laseja ihan mielelläni. Laserleikkaukset tai piilolinssit eivät ole minua varten. Kun laitan lasit nenälle, tulee sellainen mukava lukutoukkaolo, tekee mieli hakea paksu satukirja ja nukahtaa se sylissä nojatuoliin, aivan kuin silloin pienenä tyttönä.

Haluaisin tänään kuulla teidän muistojanne silmälaseista. Kommentointikin on harvinaisen helppoa, anonyymiesto on poistettu. Astukaa areenalle, takarivin hiljaiset rillitytöt ja pokapojat.

* * * *
I picked up glasses today.

When I was small, I had astigmatism. Well I still have it, but not like back then. I had to wear glasses going to school, on first grade. As you can imagine or even remember, glasses were not terribly sophisticated back then. I do not have very fond memories of that time, as I was picked on a lot by classmates.

Now I don't mind wearing glasses at all. Laser surgeries or contact lenses would never be for me, I shun away from stuff like that. When I put these glasses on, I feel like a little bookworm, I want to go get a thick book of fairytales and fall asleep in the chair with the book on my lap. Just like I did back then, as a little girl.

I'd like to hear your memories and stories about glasses today. Everyone of you. Especially the quiet ones with glasses in the back row.

38 kommenttia:

mizyéna kirjoitti...

Mä huomasin vasta ammattiin opiskellessa, etten nähnyt esim. auditoriossa taululle ja sain -0.75 lasit koulun käyntiä varten. Sen jälkeen eli 12 vuoteen en ole niitä ikinä käyttänyt mutta juuri yksi päivä kokeilin ja kyllähän niillä näkisi vähän kirkkaammin kauas vaan en osaa pitää. Mielummin ottaisin piilarit :)

ps. voiskohan sanavahvistusta poistaa kommentoinnissa niin olisi vielä näppärämpää :) Mulla ei ole ikinä sitä ollut eikä ole mitään roskakommentteja tullut.

Saara kirjoitti...

Sama juttu, sain lasit jo lapsena. Muistan sen hapean, ei todellakaan mitaan hienostuneita. Lapsille taisi olla yksi ja sama malli tarjolla. Silmalaseja valitessa olisin halunnut valita oikein hienon kotelon niille, sekin meni pieleen silmatippojen takia. En nahnyt mitaan ja valitsin sokeana ruman kotelon, jossa kuva Barbin paasta.

Teinina paatin etta naen ihan hyvin ja vaan lopetin lasien kayton. Hyvin sita oppi toimimaan vaikka kauas ei nahnytkaan.
Teinivuosien kaikkivoipaisuuden jalkeen oli noyrryttava ja alettava kayttaan laseja taas.

Kaytan laseja ja piilareita. Leikkaukseen en suostu, vaikka sita tyrkytetaankin optikolla joka vuosi.

Naytat tosi hyvalta laseissasi!

Anonyymi kirjoitti...

Eipä ole kokemusta siitä, mutta pakko sanoa että olet valinnut itsellesi todella kauniit ja hyvin sopivat lasit.

Mielestäni silmälasit ovat nykyisin todella "seksikkäät", en voi sille mitään. Moni mies on kääntänyt pääni, kun on ollut oman näköisen lasit päässään. =)

Minttu

Sooloilija kirjoitti...

Kauniit lasit, onnittelut niistä!

Rillipää 12-vuotiaasta: silloin 80-luvulla tulivat muotiin liukuvärjätyt linssit. Muistan kuinka mietin pitkään otanko sini- vai violettisävyiset LINSSIT.. Oioi, ja itse lasit peittivät melkein 'puoli naamaa'.

terveisin: -6,5 ja nyt pitäisi hankkia uudet lasit ja piilarit, koska en näe samoilla vahvuuksilla enää lähelle ja kauas.

hietzu kirjoitti...

Lukion ensimmäisellä luokalla huomasin, että takarivistä taululle tuijottelu alkoi käydä yhä hankalammaksi. Pikkusiskoni oli saanut silmälasit vuotta - kahta aiemmin joten silmälasit eivät tuntuneet niin epämiellyttävältä ajatukselta kuin olin alunperin luullut.

Sitten tuli se hetki jolloin piti mennä valitsemaan silmälaseja....Voi sitä vaikeutta! Koita nyt valita sellaiset lasit jotka sopisivat kasvoihin, kaikenlaiseen vaatetukseen ja ennen kaikkea eivät heti kyllästyttäisi. Päädyin ns. hengettömiin laseihin. Nyt minulla on ollut hengettömät lasit seitsemän vuotta, malli hieman vaihdellut. Olen pitänyt mallista, vaikka nyt tuntuukin että olisi joskus mukava räväyttää vähän näyttävämmillä laseilla.

Ainut negatiivinen asia laseissa silloin aikoinaan oli, että sohvalla ei voinut enää päätään tyynyyn nojaten katsella telkkaria, ilman että sangat painaisivat ohimoa... Tosin nykyisin senkin on osannut ottaa haltuun.

Alkujännityksen jälkeen olen tyytyväinen silmälasillisuuteeni. Niistä tulee fiksu olo ja ennen kaikkea on ihana nähdä veitsenterävästi. Olen miettinyt että olenkohan koskaan nähnyt niin tarkasti ennen kuin sain silmälasit. Ja voikohan hyvänäköinen ihminenkin nähdä laseilla vieläkin tarkemmin... :o Ihanaa olla "rillipöllö" :)

Ps. Kiitos ihanasta blogista!

Kirsi kirjoitti...

Hienot pokat, ja sopivatkin sulle tosi hyvin!!! Ja rillimuistoja pitäis löytyä... Pikainen laskutoimutus kertoo, että mulla on ollut lasit pian kolmekymmentä vuotta. Siis lähes aina. En oikein edes muista rillitöntä elämää. Tai sitten lasit ovat olleet mulle aina niin luonnollinen asia, että edes niiden saaminen ei sanottavammin järkyttänyt mieltäni. Olen ehdoton rilli-ihminen. Ei kiitos piilareille tai leikkauksille. Joskus lukioaikoina peräti hankin piilarit, mutta käyttämättä jäivät. Siitäkin huolimatta, että urheilu on aina kuulunut elämääni, en ole koskaan kokenut rillien käyttöä hankalaksi. Mitään erityisiä muistoja en siis nyt onnistu tähän vääntämään. Olen tyytyväinen rillipää, ja ilmeisesti sitä olet sinäkin. Kun Suomessa katsoo ympärilleen esim. kaupungilla kulkiessaan, huomaa, että suurimmalla osalla kanssakulkijoista on lasit. En ole varma, ovatko suomalaiset yhtään sen huononäköisempiä kuin muutkaan, mutta ainakin pidämme rohkeasti -ja tosi rohkeitakin- laseja.

Anonyymi kirjoitti...

Neljännellä luokalla piti silmälasit saada, kun muutama luokkakaverikin sai. Ei hajuakaan, miten onnistuin silmätarkastuksessa fuskaamaan, että rillit sain :) Puntaroin pitkään, haluanko punaiset muovisankaiset (prinsessa Victorialla oli sellaiset) vai violetit metallisankaiset. Jälkimmäisiin päädyin ja sain niihin vielä saman sävyisen "kaulanauhan" (siis se semmoinen naru, jolla lasit sai kaulalle roikkumaan, silloin kun ne ei olleet päässä :D ) Lasit oli lopulta käytössä varmaan alle kymmenen kertaa ja unohtuivat sen jälkeen jonnekin laatikon pohjalle :)

Belinda

Juliet Jones kirjoitti...

Teini vuosina sain omat rillit lukemista varten. Ja voi että niitä hävetti käyttää. Malli sellainen HarryPotter-ympyrä. Itse ei paljon saannut vaikuttaa kun vanhemmat päättivät että nämä kelpaa kun vaan lukulasit.

Nyt vasta ostin uudet kehykset kun pitää uusia vahvuuttakin. Melkee 20 vuotta meni samoilla. Nyt sitten sain sellaiset ihanat mitkä halusinkin.

Eräs ystäväni on ostanut paritkin lasit ilman vahvuuksia eli ns.dummyt vaan siksi kun hänen mielestään lasit on vaan niin seksikkäät. =D

Satu kirjoitti...

Mä sain lasit joskus ala-asteella ja ne oli heti niin voimakkaat, että jouduin käyttämään niitä koko ajan. Varmaan lukiossa aloin käyttämään piilareita ja käytin niitä joskus enemmän ja joskus harvemmin.

Mulla vaan näkö huononi koko ajan ja viimeisimmät lasit oli -9 ja -10 paikkeilla eli noi voimakkuudet vaikutti jo tosi paljon kehyksien valintaan esim. hengettömistä ei voinut pahemmin edes haaveilla ja vaikka kuinka ohennettiin, niin aina ne sivusta oli paksummat kun kehykset.

Kesäkuussa tulee 2v siitä, kun tehtiin Lasik ja mun kohdalla se oli oikea valinta! En kaipaa enää isoja ja paksuja laseja, kalliitakin vielä noilla voimakkuuksilla! Todennäköisesti saan vielä joskus lukulasit, mutta se on sitten sen ajan murhe ja ehkä sitten jaksan taas nauttia niistä :-)

Todella kauniit lasit sulla Merja ja sopii sulle hyvin!

Anonyymi kirjoitti...

Hei,
olen hiljattain löytänyt ihana blogisi! Kiitos siitä!
(itse asun jo yli 20 vuotta keski-Euroopassa.
27v tyttäreni sai pari päivää sitten ensimmäiset silmälasit kun kaukonäkö oli heikentynyt...ja nyt hän totuttelee laseihin ja toteaa kuten sinä että ihanaa kun näkee selvästi!
Itse hankin muutama vuosi sitten lukulasit kun ei enää käsivarret riittäneet! Pitkitin siis kauan lasien hankkimista enhän-minä-nyt-niin-vanha-ole-tyyliin,
mutta olen ikionnellinen kun näen taas lukea! Ja nykyään saa niin ihania raameja laseihin että ne ovat jo osa pukeutumista ja persoonallisuutta!
Sinulla on sinulle sopivat lasit, oikein kivat!
Nähdään taas! -Anne

Kaarina kirjoitti...

Hienot lasit; sopii sulle!

Minä sain ensimmäiset lasini kolmevuotiaana, eli melkein 39 vuotta sitten! :-O

Minulla on laiska silmä, eli oikealla silmällä en alkuun nähnyt yhtäään mitään, kun sen lihakset eivät osanneet työskennellä oikein. Ahkeralla harjoittelulla ja silmäjumpalla sitten vuosien myötä päästiin tähän nykyiseen tilanteeseen, että näen oikeallakin jollain lailla, vaikkakaan se ei tee työtä muuten kuin silloin, kun vasen silmä on kiinni. Yhteen ne eivät pelaa ilman silmälaseja, eli kun en nyt viimeiseen 10 vuoteen ole laseja käyttänyt, niin toimin vain vasemman silmän varassa. Eikä haittaa juurikaan mitään.

Mutta laseista piti puhua. Minun ensimmäiset lasit silloin v. 1971 oli ihanat punaiset metallisankaiset. Seuraavat melkein samanlaiset, mutta vähän paksummilla sangoilla. Sitten kouluikäisenä tuli muovisangat muotiin, ja koko peruskoulu- ja lukioaika meni vaihtelevan mallisilla paksuilla muovisilla sangoilla; oli kissamaista ja pyöreämpää ja nelikulmaisempaa; yksissä oli sellainen "hieno" ruskea sävykin linsseissä. 80-luvun lopulla sitten siirryin metallisankaisiin, ensin oli ruskeat melkein pyöreät, sitten kullanväriset kissamaiset. Viimeiset lasini olen ostanut vuonna 2001, ne näytti ja edelleenkin näyttää hyvältä, sellaiset kapeat punaiset kehykset, mutta kun minun silmät ei ikinä tottuneet niihin, vaan pää alkoi niillä särkeä, vaikka hiontaa muokattiin ja vahvuuksia vaihdettin ja vaikka mitä, niin päätin, että pärjään ilmankin. Sen jälkeen en ole laseja käyttänyt, ja just pari kuukautta sitten kävin silmälääkärilä tarkistuksessa ja se sanoi, että näkö ei ole ainakaan yhtään huonontunut, eli saan jatkaa rilleittä olemista edelleenkin.

Yaelian kirjoitti...

Kivat lasit ja sopii sulle.
Sain lasit muistaakseni 4.luokalla,kun todettiin lievä likinäköisyys.Inhosin rillejäni,mutta tunneilla käytin niitä ihan kiltisti.Saaran tavoin teininä sitten päätin,etten lainkaan tarvitse laseja.Karsastusta oli myös jonkun verran ,ja myöhemmin,jo aikuisena, katsoin sen verran kieroon,että toinen silmä leikattiin.Likinäköisyyteni ei ole hirveän suuri,käytän laseja telkkaria katsellessa,leffassa,ja aurinkolasini ovat myös vahvuuksilla.

Parolan asema kirjoitti...

Omat ensimmäiset lasit sain vähän päälle 20-kymppisenä, niin eri pari silmät ovat vaikka itse näkökorjausta ei paljon tarvinnut, että muistan kun totuttelin laseihin vääntyi kaikki suorat pinnat vinoon, niin pahasti että meinasin kaatua pyörällä mennessäni kotiin optikolta :) Sirrittelin kuin pöhkö todella pitkään kunnes hoksasin että pakkohan ne lasit on hankkia. Nykyiset kaksi paria tuntuvat melkein koristuksilta :)

Merja kirjoitti...

Mizyena, mulla on nyt ongelma toisinpäin eli lähelle katsottaessa sumenee. Kauas näen vielä aika hyvin.

Saara, anteeksi, mutta mua naurattaa tuo Barbi-kotelo. Minä taas sain eilen ihan pyytämättä kauniin valkoisen nahkaisen. En varmaan olisi itse osannut valita sellaista mutta tykkään siitä kyllä.

Minttu :) Nyt on pakko kertoa että hyvin seksikkäältä näytti omakin mies kun tuli kotiin uudet lasit päässä. Oli tietysti mielissään kun hyppäsin kaulaan heti.

Sooloilija, oo liukuvärjätyt.. joo on ne muistissa. Hehee.

Hietzu, kiitos käynnistä! Mulla ei ole tuota soffaongelmaa kun nämä on lukulasit..

Kirsi, on muuten totta että suomalaisilla on paljon laseja. Täällä niitä näkee vähemmän, ne on edelleen ehkä jotenkin joku rumuustekijä täkäläisten silmissä, vaikka valikoimat laseissa on todella hyvät! Mulla oli vaikeuksia valita. Ja täällähän toitotetaan sitä laseria radiossa koko ajan, mainostetaan tarjousleikkauksia. Ei kiitos.

Belinda, hihii! Mutta tunnustan että voisin hankkia itselleni sellaiset valelasit myös, joita vois pitää ihan vaan kävellessä. Kun hyvännäköisiä kehyksiä on niin paljon.

Juliet, 20 vuotta samoilla on kyllä pitkä aika! Voi sanoa että olet ansainnut ihanuutesi.

Satu, joo, tuollaisissa tapauksissa ymmärrän kyllä hyvin että leikkaus on jo järkevää. Mulla on vain vähän lievää kaukonäköä..

Anne, kiitos terveisistäsi! Uusista lukijoista on aina kiva kuulla.

Kaarina, sullahan on ollut melkoinen skaala laseja! Mun silmissä on vähän samanlaista ongelmaa kuin sulla, mutta nämä lasit korjaa nyt tätä lähinäköä..

Yaelian, multa on leikattu myös pienempänä.

Parola, on sulla mahtanut olla pää kipeänä laseihin totutellessa!

s a n s k u :) kirjoitti...

sodet lasit! sulle sopii tosi hyvin.

mina muistan vielakin miten joskus aikanaan teinarina sain ekat lasit. yhtakkia nakikin niin hyvin. erotti lehdet puista jne. oli se mahtava fiilis.

itse olen kayttanyt piilolasia (mulla on vaan yksi) yli 20v ja tykkaan kun ei tarvi aina olla laseja putsaamassa eika se huurru talvella jne.

ai niin, irlannissa kun asuin noin 20v sitten niin pidin sellaisia pyoreita romanttisia laseja jotka oli silloin ne lasit jotka piti olla. nyt nauran niita kuvia. :) mutta olihan ne sodet.

ice princess kirjoitti...

Mina sain ekat lasini pari-kolmevuotiaana pahan karsastuksen takia. En vissiin niista kovin tykanny ku kolmipyoraisellani hurautin kaurapeltoon ja paiskasin ne sinne. Vanhempien mukaan onni oli etta olin pyoran jattanyt peltoon tai muuten olis jaany pokat loytamatta.

Teinina en laseista myoskaan pahemmin perustanut, joten nuorisoseuralle mennessa lasit pistettiin taskuun. Niihin aikoihin meita lastautu autoon usemampi kerros ja alimpaan kerrokseen joutuneena taskussa olleet lasit napsahtivat poikki. Kotiin tullessa korjailin niita pikaliimalla sotkien linssit. Oli aika uusille laseille ja myoskin piilareille.

Nykyaan oon sinut lasieni kanssa vaikka yha omistan piilaritkin joita harvemmin enaa tulee kylla kaytettya. Siskoni on optikko joten suomenreissuilla on aina mukava uusia laseja ammattitaitoisen ja rehellisten mielipiteiden kera.

ii kirjoitti...

Pakko viimein kommentoida, kun olen blogiasi jo jonkun aikaa seurannut. Ihania kuvia ja tunnelmia Atlantin toiselta puolelta!

Eikö olekin mahtava tunne kun huomaa näkevänsä paremmin?:D Itse sain ensimmäiset lasini alle kolmekymppisenä kun silmälääkäri määräsi lukulasit! Ja pakko myöntää että parin vuoden totuttelun jälkeen ei ilman laseja edes tee mieli lukeja tai tihrustaa mitään tarkkuutta vaativaa. Lasit tosin tuntuvat jo hieman vanhanaikaisilta ja tekisi mieli vaihtaa uusiin;)

Vilijonkka kirjoitti...

Hurjan tylikkäät, sopivat erinomaisesti! Erityisesti pidän lämminsävyisestä väristä.

Minä taas HALUSIN lapsena lasit, sain ne vasta sitten yläasteella. Ei ne mitkään vahvat ole, nykyisin -1 ja -0,5, mutta ero on kuitenkin huikea, etenkin autolla ajaessa kun pitäisi lukea kadunnimiä. Monta vuotta oli opiskelujen jälkeen, etten jaksanut rillejä käyttää, sitten lihoin 10 kiloa eivätkä lasit enää mahtuneet - noloa. Nyt sitten viime syksynä menin kokeileman onneani kiinalaisen optikon luokse, tilasin neljät lasit (á 20€), joista toimivat linssit on kaksissa. Niitä nyt sitten välillä käytän, silloin kun haluan näyttää fiksummalta kuin olenkaan...

Olina kirjoitti...

Kuudennen luokan istuin etupulpetissa tai katsoin kaverin vihosta, mitä taululla luki. Muutenkin kiusattuna ajatus laseista ei juuri houkutellut...

Kuudennen ja seitsemännen välisenä kesänä sitten sain ensimmäiset lasini, ja muistan, miltä tuntui erottaa puiden oksat ja lehdet toisistaan.

Lukion alkaessa hankin piilarit, ja tunsin itseni vähän enemmän kauniiksi. Ja viimein parikymppisenä tajusin lasien ihanuuden, nämä päässä voikin näyttää hyvältä!

Nykyään käytän pääasiassa laseja, piilareita urheillessa tai erikoistilanteissa, vaikkapa juhlissa:)

Kerran on käynyt niin, että aamulla väsyneenä olin juoksemassa bussiin, ja tajusin vasta siitä, etteivät sadepisarat jääneet lasien pintaan, että olin unohtanut mokamat yöpöydälle. Pakko oli palata hakemaan, ilman kun olen ihan oikeasti sokkopörriäinen.

Sinulla on kivat lasit, sopivat hyvin! Lukulaseja ei minulla olekaan koskaan ollut, mutta voin hyvin kuvitella tuon tunteen: laittaa lasit päähän ja nukahtaa satukirja kainalossa:)

Minjis kirjoitti...

Minun silmälasien tarpeen huomasi hierojani noin 8 vuotta sitten. Hänen mielestään niskani oli jumissa sillä tavalla, että epäili minun siristelevän silmiäni. Ja tsadaa! kun sain lasit, niin parani niskakin. En käytä niitä kuin tietokoneen ruutua tuijottaessani ja viime aikoina telkkua katsoessani. Lukea näen ilmankin, ainakin vielä. Nyt olisikin aika hankkia uudet lasit, pokien valinta vain on niin vaikeaa! Omasi ovat todella hyvännäköiset ja sopivat sinulle.

Anonyymi kirjoitti...

itse myös 70 luvun lapsena muistan vain sen että kun sain ekat lasit. Tuijottelin innoissani talvista maisemaa ikkunasta ja kysyin sitten äidiltäni. `äiti, onko nuissa koivuissa ollut aina oksa?`
Minä en ollut ennen nähnyt yksittäisiä oksia, sellaista sumuharmaata koivikkoa tosin. Nyt kun hain kahdet uudet lasit noin kuukausi sitten, niin olen onnellinen kun nämä lasit ovat niin puhtaat, naarmuttomat että ihan huikaisee..On muuten sinulla hienot rillit, kyllä nuilla kelpaa maailmaa katsastaa.

buttercup kirjoitti...

Tosi tyylikkäät lasit. Sopivat sulle kauniisti.

Mulla ei ole koskaan ollut laseja, vaikka lapsena toivoin niitä hartaasti. Samoin hammasrautoja ja kipsiä käteen. Mitään näistä en saanut. :D

Kaiholla katselen edellisen postauksen rantakuvia. Täällä mittari näytti aamulla -32.

aurinko kirjoitti...

kayn taalla usein mutta mulla ei ole rilleja:-) joskus oli ihan siksi etta halusin ja optikko myi. mitaan tarvetta niille ei koskaan ole ollut. mystista koska koko muu perhe on rillipaita;-)

Ylva kirjoitti...

Hieno kuva. Ja hieno aihe.

Sain silmälasit kolmannella luokalla ja olin ihan innoissani! Tämä johtui siitä, että veljeni oli saanut lasit nelivuotiaana ja asia kuin asia, niin kateeksi kävi. ;) Se oli muka niin hienoa, jos oli silmälasit. Ja siihen aikaan oli tosiaan harvinaista, että luokkakavereilla oli lasit.

No, myöhemmin ne silmälasit eivät olleetkaan niin kivat. Ja kun sain uudenvuoden tinoista ihan selvät silmälasit, joista oikea linssi oli TOSI paksu, olin aivan kauhuissani.

Sinä vuonna itkinkin sitten aivan surkeana ja pitkään, kun oikean silmäni näkö heikkeni huomattavasti ja sain pullonpohjalinssit. Enkä kuitenkaan saanut uusia pokia. Niihin vanhoihin kulahtaneisiin pokiin ne linssit laitettiin ja tunsin olevani tosi ruma!

Lukioaikoina sain urheiluharrastukseni siivellä piilolinssit ja olin tosi tyytyväinen. Jos vielä vähän meikkasin, niin mua ei välttämättä tunnistanut samaksi henkilöksikään. Minussa eli kuin kaksi ihan eri henkilöä: harmaahiirulainen linssilude ja itsevarmempi kaunotar ilman kakkuloita. Ehkä kärjistetysti sanottu, mutta totta kuitenkin.

Nykyään on niin paljon enempi kauniita silmälaseja, että mikäs niitä on pidellessä. Viime vuosina oikean silmäni näkö on parantunut huomattavasti ja se on kyllä tuntunut hyvältä, vaikken silmälaseista eroon pääsisikään.

Nyt lukemaan muiden silmälasikokemuksia... Kiitos kivasta ja mielenkiintoisesta postausaiheesta!

Liivia kirjoitti...

Sain lukulasit (en näe kauas) 17-vuotiaana. Valisin ruskeat pyöreät. Ne on yhä mun ainoat lasit. Niistä on teipattu toinen sanka. Silti yhä kaivan ne esiin, jos pitää katsoa kauas. Aika harvoin täytyy... sitä paitsi mun kaukonäkö on parantunut, kun en ole laseja käyttänyt. sen sijaan ikänäöstä alkaa olla jo hämärässä oireita.

Hyvät nuo sun rillit!

MaaMaa kirjoitti...

Uudet lasisi sopii sulle tosi hyvin: kaunis nainen! :)
Mulla ei ole laseja ja näkö on aina ollut tosi hyvä, vaikka nyt on ehkä vähän huonontunut. Veljilläni on silmälasit ja isällä oli, äiti sai vasta vanhemmiten lukulasit -- eli todennäköisyys on että minäkin jossain välissä lasit tarvitsen. Ja aion olla sitten tosi tyylikäs ja viisaan näköinen!! :)

Muistan että mulla oli pienenä linssittömät pokat päässä usein leikeissä :)

Matroskin kirjoitti...

Sain lasit ala-asteella ja kuvittelin, että näkisin kaikkien koevastaukset. Lasten lasit oli todellakin silloin aivan kamalia, kateellisena katselen nykytyttösten Hello Kitty -prillejä. Minäkään en halua leikkaukseen. Kauhuleffaa katsoessa otan välillä lasit pois niin ei pelota liikaa. Piilarit eivät sovi, ne ärsyttävät silmiä.

Hyvät lasit valitsit!

heini kirjoitti...

Olet kaunis ja lasit kans.

Celia kirjoitti...

Kauniit pokat!!
Sopii sinulle kauniisti.

Mulla on varmaan joku asenne ongelma lasien suhteen. En ole tykännyt yksistäkään omista laseistani, koskaan ei muka löydy mieleistä ja aina täytyy muka tyytyä johonkin.

Kadehdin ihmisiä, joille lasit sopivat. Mulle ne ei minusta sovi.
Aina onnistun hukkaan ne, astumaan tai nukkumaan niiden päälle, lapsi tai mies muotoilee ne uudestaan. Aamulla en muista, minne olen ne jättänyt. Aivan kauheeta:)
Jos oisin rikkaampi menisin ja leikkaisin silmäni.

Anonyymi kirjoitti...

Hienot kakkulat! Minulla on ollut lasit aika kauan. Joskus teininä sain ekat, ei vissiin ollut kovin dramaattista, kun ei ole jäänyt tarkka ajankohta mieleen.

Nykyisin aina lasit päässä ja yleensä parit, kolmet erilaiset. Siis vaihtelen, en pidä kaikkia yhtä aikaa nenällä, heh, heh.

Leikkaukseen en halua. Muuten en ole mitenkään tutkimusarka, mutta silmien sorkkimista en kestä. Tippojen laittaminenkin ottaa koville.

Piilolinssejäkään ei siis ole. Kerran menin sovitukseen, mutta luovuin 10 minuutin jälkeen ajatuksesta ja optikko huokaisi helpotuksesta.

Pikkusisko leikkautti silmänsä joku aika sitten ja on kovin tyytyväinen. Mikä kellekin sopii.

Ai niin, olen mahdottoman laiska meikkaamaan ja minusta silmälasit on myös siksi kiva juttu. Näyttää naama jotenkin ryhdikkäämmälle, vaikkei meikkais.

Tulipas pitkä sepustus...Kiitos vielä mainiosta blogista - mun lapset tykkää kanssa katsella kuviasi. Ja kiva, kun anonyymikin voi kommentoida. Nimen kyllä laitan aina alle, mutten jaksa mitään tilejä availla enkä profiileja luoda.

Lempi Sveitsistä

Anniina kirjoitti...

Minä en tykänny laseista pienempänä, ennkä nytkään osaa oikein suhtautua niihin järkevästi... mua ahdistaa se, että näkökenttä rajoittuu kehyksiin. Mutta ehkä kunhan saan uudet omannäköiset lasit niin ahdistus helpottaa!

John kirjoitti...

Sansku, että lehdet puista :) No oli sulla kyllä tarvetta laseille sitten.

Ice princess, kaurapelto naurattaa!

Ii, kiva kuulla kommenttisi! Puhu toistekin :)

Vilijonkka, Kiinassa saa sitten kaikkea halvalla. Mulla ei ollut ihan noin halvat, mutta kyllä vakuutus aika ison osan maksoi.

Olina, pitkään taisit kulkea sumussa sitten.. Mietittää nämä kommentit kiusaamisesta, että mitähän saavat kuulla nykyään pienet koulussa, jotka joutuvat pitämään rillejä nenällään.

Minjushka, minäkään en siristele enää, mutta nyt on tullut tilalle uusi tapa: nenän nyrpistys, että lasit asettuu oikeaan kohtaan nenää :)

Anonyymi, on se jännää mistä kaikesta voi jäädä paitsi jos ei näe kunnolla.

Buttercup, miten joku voi toivoa hammasrautoja??? Niitä on muuten aika monella täällä jenkeissä..

Aurinko, ei mullakaan ole monia muita 'ongelmia' kuin sisaruksilla. Esim. allergioita. Ei mene kaikki onni tasan..

Ylva, tuo tinajuttu.. taidat olla oikea ennustaja..

Liivia, kauan olet sinnitellyt samoilla! Mutta toisaalta, jos niitä tarttee harvoin pitää niin mitäpäs niihin rahaa viskoo.

MaaMaa, olen vaan odotellut että milloin lapset hoksaa että mun ja miehen lasit voisi ottaa mukaan pukuleikkeihin..

Matroskin, jaa että lunttaukseen :)

Heini, kiitos :)

Celia, on ne jossain ne sunkin malliset, taatusti.

Lempi, tuo ryhdikkyys on niin totta! Just siksi haluaisin ehkä yhdet lasit ilman vahvuuksia, voisin tönäistä nenälle aamulla kun vien lapsia meikkauksen sijaan :)

Anniina, meneekö sulla sitten ihan sumuksi kehysten ulkopuolella?

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä sain lasit 11-vuotiaana, mutten suostunut pitämään niitä. Salaa kaivoin repusta, kun en nähnyt koulussa taululle. Jossain vaiheessa oli annettava sitten periksi, mutta silloin keksittiin jo onneksi piilolinssit. Olen käyttänyt välillä laseja, välillä piilareita. Viihdyn paremmin ilman laseja. Tai ehkä viihtyisin, jos olisi kivat lasit. Sinulla on :)

Anniina kirjoitti...

Ei puuroksi laisinkaan, mutta jotenkin tuntuu huonolta. vähän sama ku sukkahousut kiertäis :)

buttercup kirjoitti...

No halusin tietenkin kuulua porukkaan! Välitunneilla muut kertoi hurjia tarinoita hammaslääkärikäynneistään ja esittelivät suurella ylpeydellä rautoihin tarttuneita ruoan rippeitä. :D

Sari kirjoitti...

Prillit ovat osa minua, kaksitoistavuotiaasta asti. Pienenä muuten luulin, että KAIKILLA aikuisilla on silmälasit, kun äidilläkin oli. Nykyään minulla on käytössä ankarammat "edustuslasit" ja kotilasit eli mummolasit, pienet soikeat.

Piilolasit eivät ole minuakaan varten, tanssiessa käytin, muuten ei.

outi kirjoitti...

mulla oli kans rillit. Duunissa täytyi pitää piilareita ja siitä seurasi välillä outoja tilanteita, ne saattoi kuivua kiinni silmiin tai toinen tipahtaa kesken kaiken pois tms.
n. puolitoista vuotta sitten kävin laserleikkauksessa, ja kyllä se mua helpotti ja vapautti. Tosin en aina vieläkään muista ettei mulla keiku enää rillejä nenällä, ja saatan yrittää korjata niitä parempaan asentoon ;)

Nalle kirjoitti...

Sain lasit kouluunmenotarkastuksen jälkeen 6-vuotiaana. Taittovirhe. 70-luvulla peittohoitoa ja näkö paranikin koko ajan. Ensi viikolla saan uudet lasit ja nyt ensi kerran pitkään aikaan taas vahvemmat. 42v eli ikä alkaa vaikuttaa. Oon aina tykännyt näyttävistä kehyksistä, ei hissukkakehyksiä mulle! Kahdet viimeiset on olleet mustat, joissa oon viihtynyt tosi hyvin.
Tykkään laseistasi!