perjantai 19. syyskuuta 2008

Muistellako vai ei


Aina tavaroita purkaessa käy näin. Jostain laatikosta löytyy jotain, juuttuu nurkkaan muistelemaan, nauramaan menneitä.

Yksi laatikko on seurannut mukana vuosia. Entisiltä heiloilta, toiveikkailta tapauksilta, ihastuksilta tulleet kirjeet ja kortit on kerätty sinne. Rakkausrunojakin löytyy, oikein tunteenpurkauksia. Kuulkaapas tätäkin otetta, kortti Milanosta: 'Hymysi on kuin kirkkain auringonsäde keskellä ikuista pimeyttä.' Tämä loppukaneetti seurasi sitä tyypillistä ja tylsää paikallisen sään kuvausta, raporttia työtunneista konferenssimatkalla.

Muistan että silloin tuo vuodatus lähinnä ahdisti. Oma tykytys kun suuntautui ihan jollekulle toiselle. Nykyään sille voi jo hymyillä, jopa vähän heltyä. Onhan se niin tosissaan raapustettu.

Sitten löytyy niitä kirjeitä, lappusia, pikaisia niitä-näitä rykäisyjä joista yritin aikoinaan kaivella salaista sanomaa. Tarkoittikohan se sitä.. Aikookohan se oikeasti tulla vielä? Hukkaanheitettyä pohdintaa. Toivottomia tapauksia. Vuodatettuja kyyneleitä.


Nykyinen mielitietty, armas mieheni ei ole kirjoituksistaan tunnettu, vaikka sanavalmiutta löytyykin. Ei lähetä reissuiltaan kortteja, ei heru lemmenviestejä. Jokunen I love you on jossain saattanut vilahtaa, luultavasti jonkun kipakan riidan lepyttämiseksi, kukkapuskan mukana pikkuisessa valkoisessa lapunpahasessa. Pääsi jääkaapin oveen kiinni, olihan se sellainen ihme.

Mutta teoissaan löytyy kyllä sitäkin enemmän. Ihana mies, ihan paras.

keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Little bit of Japan

I've always been a little bit of an Asia fan. Back in university days, I took Japanese studies. I was probably the slowest student in class when we translated Japanese into Finnish; occasionally the teacher got frustrated and just skipped over me in the middle of my sentence.

In interiors, I also like to reflect this interest, in small doses however. There's the Buddha on the mantel, a little Chinese lantern, a Japanese Tansu chest in the living room.

I've seen a lot of Japanese magazines and craft books in Finnish blogs recently, and just had to find out if these are available in California.

Well guess what: there is a real Japanese heaven here in San Diego. It's called Mitsuwa Marketplace. A big building where you can find among other things books, Japanese groceries, sushi, ceramics and a restaurant. A bowl of rice, egg and chicken with some miso soup and pickle costs under five dollars.

And the books! The craft books were from 5 to 10 euros a piece. Rows and rows of books. I stood there for two hours (not kidding) and just skimmed thru.

I ended up buying a couple of books and some magazines that were 65 percent off (July issues). They have really nice photography, and provide pretty good inspiration for projects.


Somebody was supposed to be sleeping already but came downstairs to see what I was doing. Mama, will you come up and lie down with me until I fall asleep? (Just guess who falls asleep first when I do that.)

lauantai 13. syyskuuta 2008

Kuka haluaa postia?


Ninuskan blogin kautta minäkin olen mukana Anna hyvän kiertää -ketjussa. Tehtävänä on toteuttaa jokin kiva käsityö kolmelle ensimmäiselle ketjuun mukaan lähtevälle ja toimittaa se perille viimeistään vuoden 2009 heinäkuussa.


Jos siis haluatte minulta postia, kertokaa kommenttilaatikossa. Kolme ensimmäistä saa tulla mukaan. He saavat minulta jonkin pienen tekemäni käsityön ja vastaavasti he jatkavat ketjua omissa blogeissaan.

Kuvat Plaza del Pasadolta San Diegon vanhasta kaupungista. Roppakaupalla meksikolaista tunnelmaa, rosoisia pintoja, kojuja ja pikkuputiikkeja, joissa myydään taidetta, käsitöitä ja paljon muuta mielenkiintoista.

torstai 11. syyskuuta 2008

Sparkle that made my day


Hubby is away on one of his longer work trips. Usually the first day goes by in generally positive spirits. I try to do something extra fun with kids to wash away the sadness of seeing him go.

On second day, we are still ok. A little tired maybe, but getting along. Starting to count the days though.

Third day, uh-oh. Not so much fun anymore. Definitely worn out by now. Feeling like I'm being torn in three different directions. One is constantly calling out to me, second is doing something mischievous behind my back, third one is complaining about the other two. I'm cranky. Why do they have to fight so much?

Fourth day. Will somebody come and rescue me now?

By fifth day I am done. Finito. Good thing he is coming home in the evening.

~~~~

We're on the fourth one today. Spilled drinks, broken toys, crayon marks on the table. Doctor's appointments, four vaccinations. One kid with ear infection, two coughing. Forgotten homework. Couple of bruised knees. Ants taking over kitchen.

And then this arrived.

The oh-so-delicate bracelet and the beautiful photo that came with it really brightened my day. Sending BIG hugs to Pikkujutut.

Isn't this just amazing? Can't wait to go out and flaunt it!

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Koukussa kirjoihin

En sitten löytänyt sitä täydellistä hyllysysteemiä kirppareilta. Enkä antiikkihalleista. Väsähdin, kyllästyin ja annoin periksi. Hyllyt haettiin kaupasta. (Ja tämä on sentään vain yksi monista hyllyistämme..)

Olen aina ollut kirja-addikti. Neljävuotiaana kun opin lukemaan kannoin kirjoja kirjastosta pääni päällä, olin niin pieni että pullollaan oleva kassi olisi muuten raahannut maata. Muistan että aina kun meillä kävi vieraita, pyysivät lukemaan pätkän jostain lehdestä. Voi sitä päivittelyä, miten se osaa jo lukea!

Mies tykkää myös lukea. Ja voi mikä määrä meillä on kirjoja! Viikonloppuna on ollut käynnissä armoton sorttaus, osa kirjoista joutuu autotalliin laatikoihin, kaikkea ei enää viitsi pitää esillä (eikä ne mihinkään mahdu). Osa luovutetaan pois, jos kirjat on koskematta hyllyssä monta vuotta niin saa puolestani mennä.

Tässä selaan valokuvausopettajani Jaakko Heikkilän kirjaa Pomorit. Älyttömän hieno kirja.

Mutta nyt tää taitaa karata kirjakauppaan. Himottais saada lisää valokuvakirjoja. Tai ainakin vähän hiplata.

torstai 4. syyskuuta 2008

Golden hour

The best time of day here in southern California is the early evening. The light of the setting sun paints the foliage, the mountains, everything around with a soft glow. I call this time of day the golden hour. It is so soothing to walk around the neighborhood and admire the colors.

The building style around our neighborhood is interesting. There are traces of Provence and Tuscany, but also heavy Mexican influence.

Even if it is a bit of a mix, I enjoy walking around and looking at the details of the houses, and also the beautiful landscaping. The desert climate shows in the plant choices for the gardens.

Good night from California. Sleep tight everyone.

maanantai 1. syyskuuta 2008

Hermolepoa tiedossa


Takana viikko kotona pienimpien kanssa. Tarha oli breikillä. Päätteeksi vielä pitkä viikonloppu, tänään maanantaina oli Labor Day, täkäläisten vappu (ilman hulinoita). Käytiin vähän rannalla päästelemässä höyryjä.

Vaikkei noiden kanssa nyt vielä ihan silmiänsä voi rannalla ummistaa, niin saapahan ainakin hiekkaleikkien ajaksi oikaista pitkälleen. Ja toisaalta näillä leveysasteilla kulkee rannoilla niin paljon kauniita ihmisiä, että kuvaajan silmiä hivelee.

Huomenna nostankin sitten aamiaisella jalat pöydälle vähäksi aikaa. Nautin aamuteen ihan hiljaisuudessa ennenkuin alan taas pikkuhiljaa asetella taloa ojennukseen. Vai lähtisinkö kiertelemään kirppiksiä ja etsimään kirjahyllyä?