Aamiainen Mission Beachillä

Siitä onkin aikaa kun olemme käyneet viikonloppuaamiaisella. Lapsista kaksi oli lauantaikerhossa, yksi hippiäinen matkassa (oli eilen vielä kuumeessa). Hassua mutta mukavaa leikkiä yhden lapsen perhettä.



Menimme Mission Beachiin, siellä hyvä aamiaispaikka The Mission. Jonotusaika 20 minuuttia, joten piipahdimme biitsin vieressä boardwalkilla. Pyöräilijöitä, rullalautailijoita, ja muuta väkeä nauttimassa auringosta ja merituulista.





Minulle Rancheros Verde: tortillan päällä pari löysähköä kananmunaa, mustia papuja ja verde-kastiketta (paahdettua chiliä ja tomatilloksia).

Hänelle Roast Beef Hash: grillattua lihaa, rosmariiniperunahöystöä ja munakokkelia.

Hippulille: iso banaanipannukakku kermaisella hymynaamalla.



We took one of our three with us to Mission Beach for breakfast. She had fever yesterday, so still taking it easy today.

The wait time was 20 minutes, so we took a walk one block over to the beach and the boardwalk. Lots of people out enjoying the sun and the ocean breeze.

The Mission seems to be extremely popular, no wonder, because their breakfast is really tasty.

Morning walk

Olemme saaneet sateita, paljon. Ette uskokaan miten se on kirkastanut maiseman värejä, vehreyttänyt kukkuloita, raikastanut ilmaa. Lähdimme miehen kanssa aamukävelylle.

Hiekkatie rapisee ihanasti jalan alla. Bougainvillet loistavat taas. Viimeksi näin unikkoja siellä täällä, nyt ne ovat kadonneet. Muistan paikan josta poimin viime maaliskuussa villejä lupiineja, luulen että nyt käyn kurkkimassa niitä jo helmikuun puolella. Ne saattavat olla sateiden ansiosta aikaisessa.

Kävelemme ylämäkeen, yhä korkeammalle. Täältä näkee melkein merelle saakka, vaikka sinne on matkaa viitisentoista kilometriä.

Välillä kävelemme golf-kentän laitaa. Ei näy ketään kentillä, eilen satoi, lieneekö liian märkää? Meitä ei kuitenkaan golf kiinnosta.. eteenpäin!

Rosmariinikin on alkanut kukkia, täynnä mehiläisiä. Tämä on varma merkki aikaisesta keväästä.

We are out on a morning walk. There have been lots of rains in Southern California, and it is starting to turn green everywhere. Rosemary in full bloom, so fragrant. And the air lovely and fresh.

Lyyti ompelee taas

Viime viikkoina olen tuskaillut työhuoneen tilaa. Se valahti jotenkin kauheaan sekasortoon joululomien aikana, kun aika ja huomio meni muualle. Mutta koska tammikuu on minulle järjestelyn aikaa, ja kun ulkonakin oli sopivan sateista, sain pinoja purettua. Lehtipinoja nimittäin. Ne ovat vieneet ison kaapillisen verran tilaa, ja halusin nyt tuon kaapin kankaitten käyttöön.

En oikein ymmärrä miksi olen säilönyt tuollaisia määriä lehtiä. Onhan tietysti hupaisaa katsella vuonna 2010 mikä olikaan sisustuksen juoni 90-luvun puolivälissä. Surkuhupaisaakin välillä. Vanhoista lehdistä, jos mistä, huomaa miten kotoisat, trendejä seuraamattomat sisustukset kestävät parhaiten aikaa.

Lukemisen lomassa aloin ommellakin vähän. Pieniä vaatteita. Vauvoille. Eikö sekin ole ajatonta? Vauvojahan tulee aina.

Vaan ei meille, ehei.

I started sewing again, after a long break during the holidays. But first I had to clear up my study a little bit, it was a mess.

I have been poring over my magazine piles, to get rid of them so I can get some room for fabrics. Those piles are pretty big too, by the way.

I am not sure why I have kept so many old magazines. They just kept accumulating, I guess. I had a good laugh while looking thru magazines from the mid 90's. It was good proof that while following trends in interiors might seem like a good idea, it is the more timeless decisions that prove the best over the years. To me, vintage and well-worn (but simple) never gets old.

Kotieloa

Taas toimii! Sain koneen takaisin huollosta, ja kaikki kuvatkin tallella. Huoh.

Nyt tajusin kyllä sen, että parasta olisi ainakin äkkiä tehdä paperiversioitakin kuvista, näköjään kun koskaan ei voi tietää mitä saattaa tapahtua. Ajattelin kokeilla kirjantekoa taas, tällä kertaa Blurbissa, josta olen kuullut paljon. Edulliselta vaikuttaa ainakin.

Hän on nauttinut vapaista aamuistaan. On kokannut minulle ihania aamiaisia (uppomunat ja röstiperunat ovat erikoisuutensa, samoin kuin valkosipulinen pinaatti-tomaattihöystö). Sitten olemme uponneet sohvaan kirjoinemme ja lehtinemme, ja kuunnelleet raivokasta sateenropinaa ulkona.

Elokuvissakin käytiin, Up in the air oli hyvä, näin tykättiin. Tänään käytiin hakemassa korjattu kone kotiin, poikettiin pienessä suklaapuodissa ja rillikaupassa. Yhdessä soviteltiin kakkuloita ja kikateltiin toisillemme.

Oikein kivaa on ollut. Hyvää viikonloppua teillekin!

* * * *

We got one fixed computer back. My photos are safe, so happy about that!

He has enjoyed his free mornings. He has cooked me wonderful breakfasts, and then we have sunk into the sofa, with our books and magazines. It has been stormy outside, very good reading weather.

We did see a movie too, Up in the air. Enjoyed it. Today we picked up the computer, stopped in a little chocolate shop and after that looked at glasses. Both tried some on and laughed together.

Been having fun. Hope you are having too. Happy weekend!

A little break - both computers down

Uskomaton mäihä. Kaksi konetta hajoaa samaan aikaan. Palaan kun en ole enää pelkän iPodin varassa.. grrr..

Ocean Beachin laiturilla

Friday the fifteenth

Voisi kuvitella että on ihan normaali arkiaamu. On herätty herätyskelloon, haettu lapsille vaatteet, paisteltu aamupannarit, pakattu lounaslaukut. Kahdeksanvuotias tehnyt aamulla keittiössä läksynsä loppuun, nukahdettuaan illalla väsyksissä sohvalle kainalooni.

Mietin kuinka paljon hän aavistelee. Lapset eivät ole sokeita, varsinkaan tuollaiset kuin tarkkaavainen esikoiseni.

Tänään on miehen viimeinen työpäivä. Melkein kuusitoista vuotta saman työnantajan palveluksessa. Ensi viikolla hän käy luovuttamassa kannettavansa, avaimensa, henkilökorttinsa.

Seuraavat pari viikkoa aiomme vain nauttia. Käymme yhdessä kävelyillä, matineanäytöksissä katsomassa kaikki näkemättä jääneet elokuvat, syömme kiireettömiä lounaita.

Sitten, pikkuhiljaa, mietimme mitä nyt. Varmaa on vain se että tässä talossa vuokrasopimus päättyy kesäkuun lopussa, ennen sitä pakkaamme tavaramme ja suuntaamme johonkin.

Kahden naisen kirjat

Se iso asia alkaa vihdoinkin selkiytyä. Tosin selkiytyä on ehkä väärä sana, koska luulen että kun se ratkeaa, olemme isomman epäselvyyden edessä kuin ikinä. Voin nyt jo kertoa, että kyse on miehen työstä. Mutta enemmän siitä sitten myöhemmin.

Olen lukenut paljon. Tai no enemmän kuin pitkään aikaan. Hyllyssä on vielä useita avaamattomia kirjoja tosin. Niitä on kertynyt, kuvittelen kai että minulla on edelleen lukemiseen yhtä paljon aikaa kuin joskus ennen. (Todellisuus lienee se että koen huonoa omatuntoa jos istun liikaa lukemassa, kotona kun on aina rästihommia.)

Tämäkin helmi, Geraldine Brooksin Year of Wonders, on ollut hyllyssäni kaksi vuotta. Olenkin pitkään etsinyt kirjailijaa joka toisi uuden ulottuvuuden lukemiseen. Pidän, pidän, pidän tästä oikein todella. En kyllä tiedä onko tätä käännetty suomeksi, muita Geraldinen kirjoja kyllä on.

Luin vastikään myös toisen naisen kirjan, Siri Hustvedtin What I loved. Sirin kirjaa on niin paljon ylistetty.. mutta minulle se oli pettymys.

Ensimmäiset sata sivua taistelin vastaan halua lopettaa kirja kesken. Tiesin että tässä kehiteltiin henkilöhistoriaa, ja että kirja varmasti aukenisi pian. Mutta henkilöt vain eivät puhutelleet minua. Sen lisäksi kieli tuntui paikoitellen keinotekoisen hienolta, kirja tulvi välillä monimutkaisia viittauksia taidehistoriaan ja viktoriaaniseen hysteriaan, ikäänkuin kirjailija olisi lähinnä halunnut ilmaista omaa älykkyyttään ja kykyään kirjoittaa noista asioista asiantuntevasti. En myöskään jaksanut kiinnostua niin yksityiskohtaisista taidekuvauksista (tarkoitan nyt Billin myöhempiä teoksia, erityisesti laatikko-osioita).

Kun kirja lähti vihdoin liikkeelle, tuli eteen lapsen kuolema. Saatan kuulostaa kylmäkiskoiselta, mutta koin tämän käänteen lähinnä kliseisenä. Innostuin kirjasta kun Markin henkilökuva alkoi laajentua (vihdoinkin joku konkreettisempi henkilöhahmo joka ei pyörinyt omissa syövereissään), mutta sitten kuvioihin ilmestyi Markin ystävä Teddy, ja kirja alkoi merkillisen syöksykierteen absurdiaan. En enää käsittänyt lainkaan mistä kirjassa oli kyse, se mielestäni lasahti täysin.

Sen verran kuitenkin haluan antaa Sirille tunnustusta, että siellä täällä oli koskettaviakin hetkiä, kauniita kuvauksia ystävyydestä, rakkaudesta, vanhemmuudesta. Mutta kirja vain mielestäni yritti liikaa, sekä kielen että genren tasolla.

I have been reading a bit more than usual. Year of wonders by Geraldine Brooks has been on my bookshelf for probably two years now, I finally started it. I like it so much, finally a writer that introduces another element to my reading. A beautiful combination of history and compassion.

I also finished Siri Hustvedt's What I loved. Not my book, unfortunately. I felt it tried to accomplish too much, and fell apart because of it.

Sunset in Solana Beach

Tuntuu ihan absurdilta että suuri osa Eurooppaa on kauhean pakkasen kourissa. Luin että jopa Floridassa on ollut niin kylmää että kohmettuneet iguaanit tippuilevat puista.

Meillä on ollut lämmin viikko, +20 asteen paremmalla puolella joka päivä. Iltaisin kyllä viilenee, otimme takit mukaan kun lähdimme rannalle katsomaan auringonlaskua.

Lapset eivät koskaan kyllästy juoksemaan nousuvettä pakoon. Säätiedotuksessa oli tänään varoitus korkeista aalloista, mutta se ei näköjään pelottanut surffaajia.

* * * *

So strange to think that much of Europe is grappling with cold right now. Even Florida has cooled off so much that iquanas are dropping from trees. We have had a warm week though, over +20 C every day.

In the evenings it cools off though, we took our coats with as we headed to the beach to see the sunset. It was gorgeous. High surf warning in effect, saw big waves. It did not seem to worry surfers though.

Yksi asia

Kotona matkan jälkeen arki on lähtenyt liikkeelle tavalliseen tapaansa.

Vain pinnan alla kuhisee. Sihisee ihan sietämättömästi, en saa tuota hiljennettyä. Rutiinit kulkevat nyt vain vaivalla eteenpäin. Heti kun saan ne suoritettua, palaan mietintäasentoon.

Mitä jos? Entäpä sitten? Voisiko se tarkoittaa sitä?

Yksi iso asia odottaa, vaivaa, painaa. Odotin siihen ratkaisua jo tänään, mutta sitä ei tullut.

En ole yhtään salaisuuksien ihminen. En pidä panttaamisesta, en piilottelusta, en nauti arvoituksista. Jos jotain kerrottavaa on, yleensä julistan ilmoille heti. Minusta asiat on tehty jaettavaksi, yhdessä hehkutettavaksi, iloittavaksi. Joskus myös surettavaksi.

Niin mielelläni jakaisin tämänkin pohdinnan. Mutta en voi, kun en itsekään tiedä. Toivon että ehkä jo ensi viikolla, mutta ken tietää. Niin, no yksi tietää. Vaan ei kerro vielä.

Big Sur

Kerronpa vielä teille ennen matkakertomuksen päättymistä mitä tapahtui menomatkalla.

Olimme viettäneet ensimmäisen yön Santa Barbarassa, josta jatkoimme aamulla matkaa iloisina ja innoissamme. Edessä oli ajomatkan hienoin vaihe: Big Surin rannikko. Täällä vuorenrinteet tuntuvat nousevan suoraan merestä, tie kaartelee meren ja kallioiden välissä. Asutusta on hyvin vähän - karunkaunis rannikkomaisema on täällä luonnonsuojeltu.

Olimme juuri päässeet kohtaan josta alkoivat upeimmat maisemat, kun huomasimme tien vieressä kalliolla kauriita. Minäkin vilkaisin, ajamisen lomassa... ja klonks. Auto ajautui liian lähelle piennarta, siinä sattui olemaan kolo, tottakai. Virhevalo mittareissa, hätäinen kurkistus ulos. Rengas puhki.

Sanon nyt sievästi että mies ei näyttänyt ilahtuneelta.

Hihat ylös, täyteenpakatun auton tyhjennys, renkaanvaihtoon.

Loppumatka meni suuremmitta draamoitta, vararenkaalla hitaasti kiemuraista kalliotietä ajellen, välillä hyvin sankassa sumussa. Pienillä reippailutauoilla piipahdimme ulkona aina kun taivas vähän kirkastui. Perillä Montereyssä illalla, pari viimeistä tuntia sumussa, sateessa ja säkkipimeydessä ajettuamme.

* * * *

One more posting of our trip, this one from the way up north.

We had a small mishap in Big Sur, right in the middle of that windy road that curves between the ocean and the cliffs. I drove into a hole on the side of the road and we had a flat tire.

He was not thrilled.. But he got the tire changed, fortunately right before the really dense fog and rain came. After that, it was really slow driving up to Monterey, where we arrived in the evening.