Viime viikkoina olen tuskaillut työhuoneen tilaa. Se valahti jotenkin kauheaan sekasortoon joululomien aikana, kun aika ja huomio meni muualle. Mutta koska tammikuu on minulle järjestelyn aikaa, ja kun ulkonakin oli sopivan sateista, sain pinoja purettua. Lehtipinoja nimittäin. Ne ovat vieneet ison kaapillisen verran tilaa, ja halusin nyt tuon kaapin kankaitten käyttöön.
En oikein ymmärrä miksi olen säilönyt tuollaisia määriä lehtiä. Onhan tietysti hupaisaa katsella vuonna 2010 mikä olikaan sisustuksen juoni 90-luvun puolivälissä. Surkuhupaisaakin välillä. Vanhoista lehdistä, jos mistä, huomaa miten kotoisat, trendejä seuraamattomat sisustukset kestävät parhaiten aikaa.
Lukemisen lomassa aloin ommellakin vähän. Pieniä vaatteita. Vauvoille. Eikö sekin ole ajatonta? Vauvojahan tulee aina.
Vaan ei meille, ehei.
I started sewing again, after a long break during the holidays. But first I had to clear up my study a little bit, it was a mess.
I have been poring over my magazine piles, to get rid of them so I can get some room for fabrics. Those piles are pretty big too, by the way.
I am not sure why I have kept so many old magazines. They just kept accumulating, I guess. I had a good laugh while looking thru magazines from the mid 90's. It was good proof that while following trends in interiors might seem like a good idea, it is the more timeless decisions that prove the best over the years. To me, vintage and well-worn (but simple) never gets old.
15 kommenttia:
Nautinnollista ompelua Lyytille! Minäkin olen oikein ääneen luvannut ommella tänään, tosin vain pussukan kameralleni.
Näin (taas) viime yönä unta neljännestä vauvasta. Heräsin tuskaisena aamu viideltä tuosta painajaisesta. Oiskohan tuollainen vauvanvaatteiden tuottaminen hyvää terapiaa näihin painajaisiin, että alkaisin jotenkin positiivisesti ajatella niitä pieniä pötköjä.
Anteeks nyt vaan Vilijonkka, mutta naureskelen täällä. Mulla on myös ollut aikoinaan noita painajaisia, nykyäänkin joskus näen unta että kaksoseni on vielä vauvoja ja olen unohtanut ruokkia niitä tai jotain muuta ahdistavaa. Kait niistä on ollut aika paljon vastuuta ja työtä noina vuosina, ettei niitä muistoja ihan niin vain karisteta..
Juu, suosittelen ompelua :)
Wow, mikä kuvakoko!
Vauvanvaatteet on hyvä idea ja valmisteilla oleva paita on ihana. Meille ei myöskään enää yhtään, enkä edes unia näe. Olenkohan päässyt jostain yli ?
Se onkin mielenkiintoista mikä tästä ajasta jää ja mikä on vain ohi menevää trendiä. Usein sitä on aika sokea oman aikansa hullutuksille, ei tietenkään aina, mutta kovin usein.
Tuntuu, että Suomessa ainakin sisustuslehdet ovat nyt pullollaan valkoisia huvilatyyppisiä koteja valkoisine puulattioineen. Kauniita ne toki monesti ovatkin, mutta muutakin olisi hauska nähdä.
Hieno iso kuvakoko!!
Toi kangaspino saa mut hyppimään tasajalkaa ja huutamaan, että minäkin haluan ommella. Ihanan inspiroivaa :)
Pinokuva ei mulla vielä auennut, mutta puserokuvaa piti kiirehtiä kommentoimaan - IHANA! Kurkin innolla Lyytiin :) Tänään muuten näin kaupassa maailman söpöimmät vauvantossut. Liian isot meidän tötölle, joten jätin sinne. Mutta eittämättä sama ajatus oli, että voishan ne ostaa, sillä vaikka meille ei vauvoja tulisikaan niin jollekin ystävälle tulee varmaan :)
Ihana pino tuossa suuressa kuvassa.Mitä kaikkea ihanaa niistä tuleekin Lyytin käsissä...
Aivan ihania kankaita!
Minkäkokoisille vauvoille noista tulee?
Pikkujutut, kuvakoko on vielä muokkauksen alla. Olen jo jonkin aikaa halunnut laittaa isompia jotta kuvista näkyy detaljit paremmin eikä tarvitse aina klikata isommaksi, mutta nuo on ehkä jo vähän liian isoja :)
Celia, valkoiset puulattiat, niinpä niin! Joo, olen monesti miettinyt mikä kuvaa tätä aikaa.. tietty boheemisuus ainaki tuntuu olevan kovin 'muodikasta'.
Saara, tuossa on vain pieni osa mun kankaista.. pinot on jo aika isoja. Joten aikakin ommella.
Savu, mitä sitten kun teidän tötö kasvaa, eikö ole sitten enää tossujen aika vai mikset ostanut? Älä vielä kurki Lyytiin.. menee vielä vähän aikaa jahka ompelen..
Yaelian, toivotaan että jotain! Kankaita on nyt tosiaan pilvin pimein, pitää laittaa kone rullaamaan.
Anu, tuolle kaavalle ei ollut mitoitusta joten mun pitää varmaan kaivella jostain omia vanhoja vauvanvaatteita ja ottaa niistä vähän kokoreferenssiä. Yritän tehdä vähän erikokoisia paituleita kuitenkin..
olit mun mielessä kovasti eilen illalla. toivon että kaikki työ ja asumisjutut järjestyvät teille.
ihania kankaita. kiva olisi ommella välillä mutta minulla ei ole työhuonetta ja ompelukoneen raahaaminen keittiön pöydälle ja sitten taas pois on liikaa työtä. haaveilen omasta huoneesta. isosta!
...sori liian PIENET meidän tötölle, ehkä nyt on loogisempi mun lause! Näkisit vaan sen pinon vaatteita kaapissa, jotka odottaa kasvavaa neitiä..! Täytyy malttaa vielä odottaa Lyytiä :)
Tuosta kimonosta on tulossa kaunis!
Tulikin mieleen, että pari vuotta sitten ostin tytölle kimonopaidan ja nyt se on unohtunut kaapin perälle. On varmaan jo sopiva, ellei jo pieni...
Saa naureskella, muuten käy elämä kuivaksi.
Voi miten ihana tuo puun pinta tuossa ensimmäisessä kuvassa, kaunis! Vanhoja lehtiä on tosiaan hupaisaa lukea. On myös jännittävää, kuinka ihan pari vuotta vanhakin lehti näyttää jo vanhentuneelta. Ei lehtien taitotkaan kestä aikaa. Ja muodinmukaiset, trendisisustukset vielä vähemmän.
Lähetä kommentti