Voisi kuvitella että on ihan normaali arkiaamu. On herätty herätyskelloon, haettu lapsille vaatteet, paisteltu aamupannarit, pakattu lounaslaukut. Kahdeksanvuotias tehnyt aamulla keittiössä läksynsä loppuun, nukahdettuaan illalla väsyksissä sohvalle kainalooni.Mietin kuinka paljon hän aavistelee. Lapset eivät ole sokeita, varsinkaan tuollaiset kuin tarkkaavainen esikoiseni.
Tänään on miehen viimeinen työpäivä. Melkein kuusitoista vuotta saman työnantajan palveluksessa. Ensi viikolla hän käy luovuttamassa kannettavansa, avaimensa, henkilökorttinsa.
Seuraavat pari viikkoa aiomme vain nauttia. Käymme yhdessä kävelyillä, matineanäytöksissä katsomassa kaikki näkemättä jääneet elokuvat, syömme kiireettömiä lounaita.
Sitten, pikkuhiljaa, mietimme mitä nyt. Varmaa on vain se että tässä talossa vuokrasopimus päättyy kesäkuun lopussa, ennen sitä pakkaamme tavaramme ja suuntaamme johonkin.
32 kommenttia:
Oo, uuden edessä olette. Onnea matkalle, matkoille, valinnoille. Meilläkin on enää reilut 4 kk jäljellä täällä, talosta on lähdettävä jo kuukautta aiemmin, sitten reissataan.
Suuria muutoksia. Kärsivällisyyttä niihin. Toivottavasti kaikki kääntyy lopulta vain parempaan.
Kuinka olette siellä nyt asuneet?
Paljon uusia muutoksia teillä. Jäättekö kuitenkin San Diegoon? Paljon onnea uuden tien varrelle!
iso muutos teilla edessa. kiva etta saatte hissunkissun mietiskella mita tehda. ja nauttia vahan ennenkuin muuttostressi iskee. en tieda millaista tyota miehesi tekee mutta kanadassa on edelleen paljon toita. :) suosittelen: vancouveria (tosi kallis paikka kyllakin) tai kelownaa.
toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja loydatte sen seuraavan etapin ilman suuria vaivoja.
no voih, tai eihän sitä vielä tiedä...vaikka tulisittekin suomeen. oikea asenne, nauttia tilanteesta vaikka kurja onkin mutta tarjoaa myös mahdollisuuksia siihen mitä ei ennen ollut. hutuhutu.
Oi! Kuulostaa kamalan ihanalta. Juuri siinä järjestyksessä. Onnea tulevaan ja niihin pieniin ihaniin hetkiin, jotka jo odottavat kulman takana :)
Savu, teilläkin näköjään aika vähissä..
Mizyena, näin täytyy ajatella. Mitä tarkoitat, kuinka olemme asuneet? Siis millaisessa talossako?
Yaelian, en usko että Diegoon jäämme.
Sansku, ei millään pahalla mutta Kanada on yhtä kaukana kaikesta kuin tämäkin paikka :) Ei sinänsä, tykkään kyllä Vancouverista (vaikka siitä käynnistäni onkin aika pitkä aika..)
Minna, kiitos hutuista. Se yksi juttu meni siis ohi.
Hanstu, kiitos! Olenkin tsekannut jo mitä leffoja pyörii ja näytösaikoja..
Onpas teillä muutoksia, tsemppiä niiden keskelle!
Oho, eikun tarkoitin kuinka kauan olette nyt siellä asuneet? :D
En nyt ihan ole varma mitä on tapahtunut joten saatan kommentoida hullusti.
Ensimmäinen ajatus oli että meidän kohdallamme se että kummallakaan ei olisi työtä eikä mistään varmuutta tarkoittaisi täydellistä paniikkia viimeistään kuukauden sisällä.
Jos sen sijaan on takataskussa ideoita, suunnitelmia, mahdollisuuksia ja kyse on lähinnä valinnan vaikeudesta niin hommassa on jo eri maku.
Sekin vaikuttaa tietty että lähteekö itse ja millä mielellä.
JOKA tapauksessa muutos on suuri ja niin paljon kuin muutoksista pidänkin, tällaisen kohdalla se epävarmuus taitaisi olla mulle liian jännittävää.
Ohhoh, isoja asioita!
Mutta luotan, että teille kyllä löytyy joku hyvä työ- ja asuinpaikka, kunhan hetken vähän katselette ympärillenne. Mielenkiintoista nähdä, mihin elämä teidät kuljettaa seuraavaksi.
Bisquits, kiitos.
Mizyena, on asuttu nyt reilu puolitoista vuotta.
Violet, mieheltä loppui siis työt. Ja vaikka hän olikin itse jo jonkin aikaa miettinyt työpaikan vaihtoa, tämä oli tietysti melkoinen yllätys.
Taloudellisesti olemme vakaassa tilanteessa, joten sen suhteen ei ole paniikkia. Mahdollisuuksia on.. mitään varmuutta ei.
Emme ole kumpikaan heikkohermoisia emmekä panikoivia, se ei auttaisi yhtään tässä tilanteessa. Lastenkin vuoksi arjen on pyörittävä ihan normaalisti, ei auta hermostua. Tottakai tilanne mietityttää, mutta kuten olen sanonut, onneksi meillä on mahdollisuus suhtautua tilanteeseen rauhallisesti.
elätte ihanan jännittäviä aikoja :)
Se toki auttaa jos ei ole taloudellisesti hätää ihan heti tai kohtakaan. Mietin miten monta kuukautta pärjäisimme ilman säännöllistä tuloa eikä vastaus kyllä ole kovin montaa. Apua saisimme luultavasti miehen vanhemmilta ensi hätään.
Oli miten oli, rauhallinen mielenlaatu on eduksi ja onneksi sitä teillä on! Meillä se ensinnä hätääntyvä olisi minä, mies suhtautuisi ehkä noin kuin kirjoitit mutta olen huomannut että mitä tulee raha-asioihin niin hänellä on vähän sellainen "meillä ei ole enää mitään jäljellä" vaikka todellisuudessa sillä voisi elää vaikka kuukauden.
Kyllä aika ajoin täälläkin olemme hiukan jännityksessä, samaa alaa kun miehillämme käsittääkseni on, että koskahan työ loppuu. Aika monelta on loppunut tuollakin missä mies on.
Elämä niin sanotusti auki.
Toisaalta missään ja kellään huominen ei ole koskaan täysin varma.
En epäile hetkeäkään, etteikö teidän asiat järjestyisi. Varmasti on monia monia mahdollisuuksia.
Vaikea minun edes kuvitella kuinka mieli varmasti pyörii eri vaihtoehtojen kanssa, kyllä silti taatusti kaikki asettuu uomiinsa ennen kuin huomaakaan. Noin rauhallinen mielenlaatu on kyllä parhaita luonteenpiirteitä, osaa ajatella rationaalisesti ja huolella.
Minä taas;-)
Toivon ettet ota väärin, ei ole tarkoitus panna mitään "katkeran köyhän kommenttia" mutta kai se niin on kuin sanotaan että raha rauhoittaa.
Siis että ellei taloudellisista syistä tule paniikkitilannetta ihan heti niin onhan se helpompi ottaa asiat rauhallisesti. TOKI siinä se luonteenlaatukin merkitsee....
Mietin vaan enemmän omalla kohdallani että mistä se mun paniikkini tuossa tilanteessa tulisi ja kyllä se olisi se huoli siitä ettei voisi maksaa vuokraa jne.
Tsemppiä tulevaan ja nauttikaa oleilusta kaikin siemauksin. Muutokset on hyvästä ja kyllä ne asiat aina tuppaa järjestymään parhain päin:)
Samoin täältä tsemppiä tuleviin haasteisiin ! Et tiedäkkään kuinka monta päivää blogisi on pelastanut, sekä kuvat että tarinat. Oikeastaan voisit alkaa jo laskuttaa tästä terapiasta...
Toivottavasti korttien ilmestyminen jatkuu, jollei Kaliforniasta, niin sitten jostain muualta.
Take care,
Ulla
Kaarina, unohduit välistä, kiitos kommentista.. Mielenkiintoistahan se on meillekin, nähdä mihin päädytään. Voisin sanoa että nyt jos koskaan tahtoisin sen kristallipallon toimivan..
Violet, joo, samalla alalla ollaan ja kyllä noita merkkejä on ollut nähtävissä, vähän joka puolella. Meidän naapurustossakin on ongelmia yhdellä jos toisella, kun eivät saa talojansa myytyä ja niistä on isot lainat. Onneksi emme ole siinä kuopassa.
Onhan se totta että raha rauhoittaa. Mutta toisaalta, luulen että ilman sitäkin alkaisin järkeillä tyyliin 'nyt siirrymme halvempaan ja pienempään asuntoon', 'otamme molemmat työtä mitä hyvänsä' etc.. Aika paljon omista valinnoistakin voi karsia, ja elämäntyylistä (enkä nyt tarkoita että meillä törsätään).
Liivia, aivan, kenelläkään se huominen ei ole kiveen kirjoitettu..
Parola, mieli pyörii kyllä, sille ei voi mitään. Lähinnä sen suhteen että mihin suuntaan lähdetään.. Mutta on sanottava että nyt jos koskaan iloitsen miehen tasaisesta luonteesta.
Helmi, kiitos.
Ulla, ai että oikein terapiaa.. :) No kyllä kortteja tulee vielä, mutta pitää katsoa miten tilanne muuttuu.. päätän sitten jatkuuko blogi vaiko ei. Olen aika pitkään jo tehnyt tätä..
Tassa ei muuta voi sanoa kuin onnea uuteen mita ikina se teille onkaan.
Joskus elämä menee kerralla uusiksi. Nyt mietintämyssyt päähän...
Onnea mitä sitten päätetäätättekin tehdä. Joskus asiat vaan loksahtavat paikalleen, kuin palapelinpalat.
Elämä nyt on vaan sellainen, että kun yksi ovi sulkeutuu niin toinen aukeaa.
No johan kävi mälsästi, mutta teidän asenteenne on hyvä, sen avulla tilanne kääntyy voitoksenne. Tietystä syystä olen kuullut paljon ikäviä, pitkään palvelleiden tarinoita tuosta firmasta. Vähän kauhistuttaa mitä vuoden kuluttua sopimuksen päätyttyä meille käy. Minä tulen panikoimaan jo kolme kuukautta ennen! Tiedän silloin haluavani kaiken olevan selvää nyt ja heti. Mutta miehelläni on sama meininkin teidän kanssa - että voi katsella, ehkä kulman takana onkin jotain vielä parempaa. Hyville tyypeille löytyy aina jotain, sanoo hän.
Hengessä mukna!!!
Nauttika nyt Merja, se ON tämän jutun hyvä puoli !!!
Jännittävää! Vaikutat ihanan rauhalliselta, itselläni kun on tapana hermoilla aina kaikkea paljon pienempääkin...
Kivoja kiireettömiä päiviä, kuulostaa mukavilta nuo suunnitelmat :)
Mitähän HYVÄÄ tästäkin seuraa...nämä sanat äiti tekstasi minulle, kun minut irtisanottiin. Ja siinähän se: muutokset ovat useimmiten hyvästä, eli postiivisin mielin eteenpäin :)Tästä on tullut meidän perheessä jo jonkinlainen slogan: aina kun joku vastustaa, niin: mitähän HYVÄÄ tästäkin seuraa...Haleja!!
Kiitos kaikille vielä kannustuksesta.
Kirsi, tuo mamman kommentti naurattaa! Joskus osaa kyllä osuvasti sanoa..
Hui! Toivottavasti olette positiivisella mielellä näin isossa muutoksessa!
Nauttikaa vapaudesta ja antakaa suunnitelmien piikuhiljaa syntyä ja loksahtaa paikalleen :)
Tuli mieleen (taas) yksi quote, joten laitampa sen tähän:
"NO trumptes sound when the important decisions in our life are made. Destiny is made known silently."
-Agnes DeMille-
Oi, uudet tuulet! Jaan jannityksella odottamaan seikkailunne seuraavaa kaannetta.
Onnea uusiin haasteisiin!
Voimaa elämänmuutokseen! Tilanteeseen voi varmasti eläytyä moni tässä maailman tilanteessa.
yllättävissä elämänmuutoksissa on aina mahdollisuus, avautuu uusia ovia, tilaa jollekin jota ei ehkä vielä tiedä, mutta varmasti se muotoutuu ajan myötä. ja kaikki kääntyy parhain päin, varmasti.
nyt varmasti paljon pohdittavaa ja ihan käytännön asioita järjestettävänä, siihen enrgiaa ja kohti uusia tuulia vaan!
Lähetä kommentti