Kotona matkan jälkeen arki on lähtenyt liikkeelle tavalliseen tapaansa.Vain pinnan alla kuhisee. Sihisee ihan sietämättömästi, en saa tuota hiljennettyä. Rutiinit kulkevat nyt vain vaivalla eteenpäin. Heti kun saan ne suoritettua, palaan mietintäasentoon.
Mitä jos? Entäpä sitten? Voisiko se tarkoittaa sitä?
Yksi iso asia odottaa, vaivaa, painaa. Odotin siihen ratkaisua jo tänään, mutta sitä ei tullut.
En ole yhtään salaisuuksien ihminen. En pidä panttaamisesta, en piilottelusta, en nauti arvoituksista. Jos jotain kerrottavaa on, yleensä julistan ilmoille heti. Minusta asiat on tehty jaettavaksi, yhdessä hehkutettavaksi, iloittavaksi. Joskus myös surettavaksi.
Niin mielelläni jakaisin tämänkin pohdinnan. Mutta en voi, kun en itsekään tiedä. Toivon että ehkä jo ensi viikolla, mutta ken tietää. Niin, no yksi tietää. Vaan ei kerro vielä.
16 kommenttia:
joskus olisi kiva kun joku paattaisi puolestasi. no, ehka ei. :)
No tulinpa uteliaaksi :D
Toivottavasti ratkaisu löytyy ,pian...
Täh, ei kai uusi vauva sentäs?!:)
Vauva tuli mullekin ekana mieleen.
vauva tuli mullekin mieleen :)
Mie taijan arvata... ;0)
Kuolen nauruun täällä. Olen 44 herranjestas sentään, ei vauvoja, ei todellakaan!
Mua jännittää!
Minäkin vauvaa olisin veikannut. Jäämme odottamaan...
Ohoh, siis yksi vaan tietää...voimia sihisemistä vastaan:)
Kaunis omakuva!
En lähtisi mukaan tuohon vauvaveikkailuun, sillä olethan usein maininnut iloitsevasi siitä, että lapset eivät ole enää niin kovin pieniä. Sen sijaan arvelisin kysymyksen olevan muutosta. Ehkä nyt sitten sinne Lontooseen?
Kiinaan, Intiaan? Toivottavasti odotus raukeaa parhain päin!
just tulin tosi uteliaaksi! haluun tietää! :)
Kuvailit juuri minun asenteeni. Miehen mielestä voisi olla hieman maltillisempi ja hiljempaa...
Uteliaisuus heräsi täällä ja pieni kateuskin. Muutokset ovat mielestäni ihania. Kun jokin päätös on syntynyt ja sitten saa alkaa valmentautua ja puuhata sitä uutta kohti.
hui miten jänskiä! Kerro sitten heti kun voit!!
Lähetä kommentti