Kerronpa vielä teille ennen matkakertomuksen päättymistä mitä tapahtui menomatkalla.Olimme viettäneet ensimmäisen yön Santa Barbarassa, josta jatkoimme aamulla matkaa iloisina ja innoissamme. Edessä oli ajomatkan hienoin vaihe: Big Surin rannikko. Täällä vuorenrinteet tuntuvat nousevan suoraan merestä, tie kaartelee meren ja kallioiden välissä. Asutusta on hyvin vähän - karunkaunis rannikkomaisema on täällä luonnonsuojeltu.
Olimme juuri päässeet kohtaan josta alkoivat upeimmat maisemat, kun huomasimme tien vieressä kalliolla kauriita. Minäkin vilkaisin, ajamisen lomassa... ja klonks. Auto ajautui liian lähelle piennarta, siinä sattui olemaan kolo, tottakai. Virhevalo mittareissa, hätäinen kurkistus ulos. Rengas puhki.
Sanon nyt sievästi että mies ei näyttänyt ilahtuneelta.
Hihat ylös, täyteenpakatun auton tyhjennys, renkaanvaihtoon.
Loppumatka meni suuremmitta draamoitta, vararenkaalla hitaasti kiemuraista kalliotietä ajellen, välillä hyvin sankassa sumussa. Pienillä reippailutauoilla piipahdimme ulkona aina kun taivas vähän kirkastui. Perillä Montereyssä illalla, pari viimeistä tuntia sumussa, sateessa ja säkkipimeydessä ajettuamme.* * * *
One more posting of our trip, this one from the way up north.
We had a small mishap in Big Sur, right in the middle of that windy road that curves between the ocean and the cliffs. I drove into a hole on the side of the road and we had a flat tire.
He was not thrilled.. But he got the tire changed, fortunately right before the really dense fog and rain came. After that, it was really slow driving up to Monterey, where we arrived in the evening.
7 kommenttia:
Upeita kuvia, taas. Mutta sullahan kävi tuuri, eikös! Sait valokuvata renkaanvaihtautumista odotellessa ;)
Eli suoraan sanottuna mies oli kuin persiisiin ammuttu karhu....?;-)
Miten noita aina sattuukin silloin kun se eniten haittaa.
Minen tiedä rengashommista mitään:), mutta alin kuva on aivan ihana. Ja ylin. Teillä on ollut kyllä hieno reissu!
Maijja... en uskaltanut alkaa kameraa kaivamaan tuossa vaiheessa..
Violet, no ei sentään. Ei mun mieheni edes osaa sellainen olla. Mutta aika ruma sana sillä pääsi. Ja kävi ottamassa auton takana pari sellaista rauhoittumisaskelta :)
Liivia, en minäkään tiedä rengashommista. Jos ei mies olis ollut matkassa, olisin seissyt avuttomana tien reunassa ja säälittävällä katseella kerjännyt jotakuta pysähtymään.
Voih, mulle tuli tuosta vuorenrinnettä kiemurtelevasta tiestä Australian Great Ocean Road mieleen. Aivan ihastuttava paikka, niinkuin teilläkin on näyttänyt matkalla olevan!
Onnekseni voin sanoa, että renkaan vaihto onnistuu. Olin niin kauan autollinen, vähävarainen sinkku, että oli opeteltava kaikenlaisia miesten juttuja, jos meinasi säästää rahaa :-)
Teidän rengasrikkonne kuulostaa huomattavasti mukavammalta kun se, kun renkaamme puhkesi Kilpisjärvellä pahimpaan hyttysaikaan. Ilma oli sakeanaan hyttysiä, kun mies vaihtoi rengasta Suomen yöttömässä yössä. Ylin kuva on ihana.
ihania kuvia ja tama lause oli niin mahtava etta:
Sanon nyt sievästi että mies ei näyttänyt ilahtuneelta.
:D
tuli meidan kesaloma mieleen noista kuvista. <3
Lähetä kommentti