Viisi vuotta sitten.
Tänään.
Voin täydestä sydämestäni sanoa että olen iloinen että lapset kasvavat.
Kaksosten vauva-ajasta on aika hämäriä muistikuvia. Ikuista väsymystä, fyysistä uupumusta, ympärivuorokautista työtä. Oli niitä toki iloisiakin hetkiä, mutta sellaisia ohikiitäviä. Sellaisia muistoja että valvon jompikumpi sylissä keskikesän valoisaa yötä ikkunasta katsellen, heijaten, vatsanpuruja pois taputellen.
Anoppini oli kylässä tuohon vauva-aikaan, muistan. Katsoi uupunutta olemustani ja totesi että koita jaksaa, elämä on sen jälkeen paljon helpompaa kun täyttävät viisi vuotta.Niin, viisi vuotta. Silloin se tuntui olevan valovuosien päässä.
Vaan tässä ollaan tänään, hiphei, ja vaikka ovatkin välillä varsinaisia riiviöitä, eivät kuuntele mitään, keksivät kahdestansa ilkitekoja, koettelevat hermojani, niin tätä päivää en mihinkään vaihtaisi. Rakkaat onnittelut viisivuotiailleni.
* * * *
Five years today! Time flies, even though when they were babies at times it felt like it was standing still.
I remember when going thru a tough phase, when they were still very small, that my mother-in-law said it will all be easier once they turn five. It felt like an eternity away. But here we are. I'm very glad about that.
Happy birthday, my darlings.