43

Tässä kuvassa olen 20 vuotta sitten, 23-vuotiaana. Olin asunut Ameriikoissa jo 5 vuotta. Hyvin, hyvin vaatimattomasti.

Pääsimme silloisen miehen kanssa reissuun Kaliforniaan. Ensimmäinen oikea matka sen jälkeen kun olin Suomesta muuttanut. Miehellä oli koulutusta Sacramentossa, saimme siis työnantajalta bensarahat ja majoituksen vaatimattomiin motelleihin. Ajoimme sinne autolla, Washingtonin osavaltiosta, matkaan taisi mennä pari päivää. San Franciscon ja Golden Gaten näkeminen oli oikein unelmien täyttymys. Ja täydellinen sumukin sillalla vielä, ihan kuin elokuvissa.

Ja tässä tänään. Enpä olisi uskonut 20 vuotta sitten (saati sitä ennen) että päädyn vielä asumaan Kaliforniaan. Eikä elämäkään ole enää mitään kituuttamista. Siis että pitäisi miettiä riittääköhän raha vielä ensi viikolla ostamaan ruokaa. Pohtia raskisiko käydä elokuvissakin joskus.

Tässä hetkessä on todella hyvä olla. Sille nostan syntymäpäivämaljan siis!

Lunta vaiko unta

Vieraat täällä. Visiitti rannalle, jossa näimme lunta.

Vai onko se lunta??

Tuli mieleen yksi lempikappaleistani. Maaritin Hiekka ja meri.

'pojat on kuin vaahtoo meren harmaan

mutta tytöt kuin rantahiekkaa'

Vieraita (ja joulukin) tulossa

Jippii saamme vieraita! Sisko perheineen lennähtää tänne parin päivän päästä. Lapsilukukin lisääntyy kolmella. Tiedossa kiitospäivän kalkkunapaistelua, kaupunkikierroksia, biitsipyrähdyksiä (toivotaan että säät ovat suotuisat).

Siivouksen ja vieraspetien valmistelujen lomassa täällä on myös ihmetelty joulun tuloa. Eihän siihen ole enää kuin kuukausi!

Tykkään tehdä sellaisia simppeleitä paketteja. Tontut ja muut pakolliset punavihreät ei ole minua varten.

Tein pakettikortteja. Jos haluat, voin lähettää näitä 10 kpl satsin myös sinulle (kaksi joka lajia). Hinta on 5 euroa postituksineen. Paperi on sellaista käyntikorttipaksuutta, olisko 200 gr/neliö? Valmiiksi rei'itetty narua varten (naru ei tule mukana). Sähköpostiosoite löytynee profiilista.

Lisäys: unohdin laittaa koon. Nämä ovat siis noin 9 x 6 cm kokoisia. Maksu helppo: suomalaiselle pankkitilille.

We're getting visitors! And Christmas is coming too. I made some gift tags. If you want some, send me an e-mail, address in the profile.

Bedtime reading

Yöpöydälle on ilmestynyt uutta lukemista. Luin erittäin kiinnostavasta valokuvanäyttelystä Los Angelesissa, ja oli pakko tilata näyttelystä julkaistu kirja.

Näyttelyssä on esillä Vanity Fair -lehdessä vuosina 1913-2008 julkaistuja potretteja. Kuvaajina muunmuassa Annie Leibovitz, Mario Testino, Helmut Newton.

Useat valokuvista ovat kuin renessanssiajan maalauksia. Niin upeita että henkeä salpaa. Näyttely on varmaan käytävä katsomassa paikan päällä, onneksi kestää maaliskuun alkuun saakka.

En oikein piittaa Julianne Mooresta näyttelijänä, mutta tuossa kuvassansa on kyllä jotain aivan uskomatonta hehkua. Omat kintut kyllä kalpenee rinnalla.

There is a photography exhibition in Los Angeles, showing portraits published in Vanity Fair during 1913-2008. Some of the portraits are like renaissance paintings. So beautiful I think I must make it to LA before the exhibition closes in March.

Take a tour

Valokuvauksen lajeista minulle mieluisinta olisi miljöö- sekä sisustuskuvaus. En ole koskaan saanut siihen mitään koulutusta (no paitsi parin päivän pikakatsaus miljöökuvaukseen), mutta mieluusti tekisin sitä ammatikseni.

Naapurustosta löytyy todella upeita miljöitä kuvattavaksi. Sain tilaisuuden kuvata paria taloa vajaan tunnin ajan, ja ihan harjoituksen vuoksi se oli todella mukavaa. Jos oikeasti kuvaisin, varaisin tietysti reilusti aikaa ja jalustan mukaan.

Tulkaa siis mukaan talokierrokselle! Lähdetään liikkeelle ensimmäisen talon sisäpihalta.

Atrium-tyyppiset sisäpihat ovat todella suosittuja Etelä-Kaliforniassa. Ja miksipä eivät olisi, aurinko paistaa aina ja lämpöäkin riittää. Pihoilla oleskellaan paljon, niiltä löytyy useimmiten ulkokeittiö ruoanlaittoon, suihkulähteitä, kauniita istutuksia ja tietysti penkkejä ja istuinryhmiä joilla voi nautiskella ruoasta, auringosta, seurustelusta, lukemisesta tai vain loikoilusta.

Tämä talo on tyypiltään Tuscan, eli jonkinlaista välimerenomaista ja italialaista tunnelmaa on haettu.

Huonekaluja voi huoletta pitää ulkona läpi vuoden. Täällä ei mikään kärsi homeesta tai kosteudesta. Puu korkeintaan patinoituu kauniisti auringossa.

Suurin ero suomalaiseen rakennuskulttuuriin lienee se, että kaikkialla on runsaasti tilaa. Näissä taloissa on myös erilaisiin kulkureitteihin ja aulatiloihin varattu reilusti neliötä.

Olohuoneessa on valtavasti korkeutta ja leveyttä. Samassa huoneessa on ruokailutila ja avoin näkymä keittiöön. Yksi seinä on täynnä pariovia jotka avautuvat takaterassille. Valoa riittää.

Koska alue on niinsanotulla high desert -vyöhykkeellä, pimeän tullen lämpö saattaa pudota jopa parikymmentä astetta. Monenlaisia tulipesiä löytyy siis myös pihoilta ja terasseilta.

Tällä terassilla on katteena pientä luonnonkiveä, joka rahisee mukavasti jalan alla.

Toisessa päässä solisee suihkulähde. Nämä luonnollisesti kierrättävät vettä, josta on täällä pula. Puutarhan kasvitkin mieluiten valitaan kestämään hyvin kuumuutta. Tällä asuinalueella myös säännöissä mainitaan toivomus siitä, että puutarhoihin valittaisiin alueelle luontaisia kasveja, kuten esimerkiksi kaktuksia.

Rosmariini menestyy tällä vyöhykkeellä erittäin hyvin. Sitä kasvaa monissa paikoin suurina pensaina, ja sen aromi on suorastaan huumaava. Siellä täällä siihen sekoittuu eukalyptuspuiden tuoksu.

Kylpyhuoneesta on kaunis näkymä pienelle terassille ja kukkuloille. Kylpyamme on aivan ikkunoiden vieressä.

Sisäpihalla on myös erillinen rakennus, joita on täällä monissa taloissa sisustettu vierasasunnoiksi. Alla näkymä rakennuksen parvekkeelta.

Siirrytään kohti toista taloa. Tämä portti johtaa ulos sisäpihalta talon taakse ja polulle joka kulkee naapuriin.

Marjat kuin pihlajassa tässä puussa, eriväriset vain. Tähän aikaan vuodesta erilaiset puut pukkaavat marjaa ja sitrushedelmät alkavat lähentyä kypsää.

Täälläkin on päivä lyhentynyt jo. Nämä kuvat on otettu kahden ja kolmen välillä iltapäivällä, ja aurinko on jo aika viistossa. Pimeä tulee ennen puoli kuutta illalla. Aamuaurinkokin on täällä upea, mutta tästä iltapäivän hehkusta en saa kyllä tarpeekseni.

Toinen talo on meksikolaistyylinen. Paljon kaariaukkoja, lattioissa käsintehtyä terracotta-laattaa.

Allaolevassa kuvan paikassa oli aivan satumainen tunnelma. Tämä nurkkaus löytyi sisäpihan reunalta. Nuo puut siivilöivät valoa todella hienosti. Tässä voisin istua hyvän kirjan kanssa pitkään. Ja voi mikä patina noissa tuoleissa!

Toinen sisäpiha, jossa oli jopa peili. Täällä ulko- ja sisätilan välinen raja on välillä hyvin häilyvä.

Makuuhuoneesta löytyy tulipesä (joita voi ehkä käyttääkin pari kuukautta vuodesta tukahtumatta) ja istumanurkkaus.

Tällainen näkymä tämän talon kylpyhuoneesta. Tämäkin sijoitettu hyvin yksityisyyttä ajatellen.

Talon takana on hedelmätarha. Kuten näkyy sitruunat alkavat olla valmiita poimittavaksi.

Toivottavasti tykkäsitte kierroksesta. Itse nautin kovasti kun voin nähdä erilaisia asuinympäristöjä. Sen sijaan että miettisin 'tuon ainakin muuttaisin' tai 'täällä en ainakaan voisi asua', katselen vaikka miten eri materiaaleja ja värejä on yhdistelty. Tai jos en pidä sisustuksesta saatan ihastella puitteita.

Nimi vieraskirjaan kiitos jos kävitte (en tykkää salalukijoista!). Kertokaa myös kiinnostaako näiden sisustusmiljöiden näkeminen, koska täällä noita avoimia ovia ja kuvaamista riittää.

Horo mikä horo

Esikoisen koulussa on taas ylimääräistä ohjelmaa. Kulttuuripäivä, ja vanhempia ohjeistettiin tekemään jotakin perheen perinneruokaa, tai omaan kulttuuriin liittyvää syötävää. Aikani mietin mikä olisi sopivaa ja voisi minultakin onnistua. Meillä kun mies on se joka eniten keittiössä huseeraa.

No korvapuustit tietty! Eikun veivaamaan taikinaa. Sekoittaa, vispaa, lisää jauhoja, sekoittaa, hämmentää, lisää jauhoja. Miten tämä on vieläkin näin vetelää?

No kas kun resepti halusi desejä ja minä mittasin kupeilla Amerikan malliin. Vaikka olen noita konvertointejakin tehnyt sen sata kertaa.

Tänään myös puhelimessa sähläilin. Sovin tapaamista huomiselle, eli siis perjantaille, eikö niin? Hämmentynyt hiljaisuus toisessa päässä ja sitten varovainen kysymys: eikös tänään ole tiistai??

Totesin jokunen viikko sitten miehelle vastaavan tapauksen jälkeen että kait se keski-ikä on tulossa, ei sille mitään voi. Katsoi minua sillain vinosti ja naurahti: ai että tulossa? (On minua viisi vuotta nuorempi, viisastelija).

Siellä se paisuu nyt tiistaipyyhkeen alla. Taitaa tulla ennätyssatsi puusteja.

I made some cinnamon rolls today, for school's cultural heritage day. Only the recipe called for deciliters and I measured in cups. Oops. I might take some over to the neighbors too.

A few of these little incidents lately, which makes me feel like middle age is unavoidable. Husband thinks it's already here (he loves to rub it in, because he's five years behind me).

Pacific Beach

Olimme taas rannalla.

Oikeastaan meidän olisi pitänyt olla Los Angelesissa kyläilemässä, mutta koska matkan varrella riehuu tulipalo, oli parempi pysytellä täällä.

Meren vaikutus San Diegoon näkyy hyvin monessa jutussa, myös paikannimissä. Minua valaistiin paikallisten kaupunginosista käyttämistä lempinimistä - Ocean Beach on OB, Pacific Beach on PB, mutta Mission Beach on Mission Beach eikä kuulemma koskaan MB.

Pacific Beachistä löytyy tämä hieno pitkä laituri, Crystal Pier. Sen päällä on pieniä mökkejä, joita voi vuokrata ja kuunnella aaltojen pauhantaa laiturin alla läpi yön. Jokaisella mökillä on oma pieni terassi merelle päin.

Upeat näkymät laiturilta. Lapset tykkäsivät juosta sillä, kurkkia lautojen raosta veteen, katsella onkijoita (joku sai pienen kalankin).

The fires in LA changed our plans to go visit friends there. Instead we headed to Pacific Beach. We enjoyed walking on Crystal Pier. Those cottages sit on the pier and can be rented for a night. Must be magnificent to stay up and listen to the waves pounding underneath the pier.