Laskuveden aikaan

Hiekkaa varpaisiin

Tänään ei kökötetä sisällä.

Tiedossa helteinen viikonloppu. Aurinko helottaa jo aamuyhdeksältä taivaalla kuumankeltaisena pallona.

Nyt pakataan piknik-kori, pyyhkeet ja bikinit. Kävellään rantaviivaa niin pitkästi kuin jaksetaan, poimitaan kiviä ja simpukoita. Kastutaan ja kaivellaan hiekkaa.

Rakastan, rakastan, rakastan Kalifornian kevättä.

* * * * *

I love the California spring that surprises us with these warm February days. We are going to have a beautiful, sunny weekend. Time for picnic on the beach and long strolls on the sand.

Yarn shopping in California

Ei tullut mentyä ennustajalle, mutta lankakaupassa kävin. Black Sheep on todella kiva kauppa Encinitaksessa, huikea valikoima lankoja.

Tämä lankaputiikki kertoo erikoistuvansa luonnonkuitulankoihin, kuten puuvilla, villa, silkki. Erikoislankoja löytyy kyllä myös todella paljon.

Neule- ja virkkauskirjoja, erillisiä ohjeita, kansioita on monessa sopessa. Jykevä vanha puupenkki jolla istua, selata kirjoja ja hypistellä lankoja.

Juttelin tyylikkään omistajarouvan kanssa, hän on pyörittänyt putiikkia jo 32 vuotta. Kysyin mitkä langat ovat suosituimpia. Samansuuntaiset tuntuvat olevan trendit täälläkin: eniten ostetaan käsinvärjättyjä lankoja, esimerkiksi Blue Heronia ja walesiläistä Colinettea. Sekä tietysti Noroa. Vertailun vuoksi kerrottakoon esimerkiksi että Noro Silk Garden kerä oli täällä 10 dollarin hujakoilla.

Enkä tietenkään malttanut olla ostamatta lankaa. Persikkaisen beigeä Louetin KidLin -lankaa, jossa mohairin seassa kiertää ohut säie pellavaa. Haluan tehdä ison harsomaisen huivin, sellaiset ovat täällä parhaita, ne voi kiertää olkapäille iltasella kun on vähän viileämpää.

Lankaa ja juttuja

Olin tänään kuvattavana, vapaaehtoishommien ansiosta. Valokuvaajille lienee aika tyypillistä että mieluummin pysytellään siellä kameran toisella puolella, painamassa nappia siis, poseeraamisen sijaan. Inhoan olla kuvissa!

Poikkeuksena kuitenkin itse otetut potretit. Niitä on oikeastaan ihan hauska ottaa. Eivätkä ihan mitkä tahansa kuvat pääsekään ilmoille, julkaisuista nyt puhumattakaan.. Tiistaipotrettini löytyvät sieltä toisesta blogista, toivottavasti nyt kommentitkin onnistuvat paremmin, kiitos BLOGitse vinkistä!

Kuvauksen aiheuttamaa ahdinkoa lähden purkamaan lankakauppaan. Kävisinkö samalla ennustajalla, hmm.. Kuva hipistä Encinitaksesta, jossa tällaiset kauppanaapurit ovat ihan tavanomaisia. Ensin haetaan sukkalanka, sitten käydään luetuttamassa kämmenpohjaa.

Minulle on muuten kerran luettu korteista. Silloin ne jutut vähän hymyilyttivät, myöhemmin sain hämmästyä miten hyvin ne tulivatkaan pitämään paikkansa. Ei voi olla sattumaa, että minulle kerrottiin niin osuvia asioita tulevasta työpaikasta, ihmissuhteista, sairauksistakin. Ällistyttävää ja ehkä vähän värisyttävääkin.

* * * * *

This photo slipped my mind when I last posted about Encinitas, but it is a pretty typical street scene, from what I have seen. Handy, isn't it, that you can shop for yarn and then go next door to have your palm read? I love these quirky combinations of store fronts.

Whale of a time!

Löytyykö seikkailunhalua, innokkuutta nähdä uusia maisemia, ehkä valaitakin? Jos vastaat kyllä, tässä merisairauspilleri suuhun ja kiikarit kaulaan. Mentiin!

Astukaa paattiin, reipasta vauhtia yläkannelle. Kabiiniin ei kannata jäädä kertoo kuulutus, tiedossa metristä puoleentoista korkeita aaltoja, keinunta voi aiheuttaa vihreätä kasvonväriä.

Huiskuttakaa rannalle jääneille! Tässä vaiheessa tuuli on vielä leppeätä, voi ihailla lahdella olevia purjeveneitä ja kaupungin reliefiä.

Tirkistysreiät ovat sopivalla korkeudella. Oho, näemme delfiiniparven! Hups, menivät jo, liian sukkelia kameralle.

Avomerellä ollaan. Keinunta ja tuuli lisääntyy. Paras lisätä varusteita. Ai etkö ottanut tarpeeksi vaatetta? Ei hätää, meiltä löytyy lakkia, rukkasia, villapaitaa.

Kaukana jo. Rantaviiva näkyy enää haaleana sinisenä kuiskauksena. Tähän aikaan useimmat valaat ovat jo ennättäneet Meksikoon, nyt bongataan jo paluumuuttajia, emoja poikasineen. Muutamat ovat jo lähteneet kohti Alaskaa. Pohjoiseen suuntaavat valaat ovat aina kauempana rantaviivasta, siispä olemme mekin jo viidentoista kilometrin päässä ulapalla.

Hmmm. Näkyyköhän niitä ollenkaan tällä reissulla? Kapteeni on luvannut jo ilmaiset popcornit limulla ensimmäiselle valaan bongaajalle. Silmät siis tiukasti kohti aaltoja.

Jihuu! On niitä, tuolla näkyy! Kaksi vierekkäin, siis luultavasti emo poikasineen.

Apua! Mitä tapahtui kameralle? Latasin akut lähtiessä, ihan varmasti latasin. Miksi tuo valo vilkkuu?

Niinhän siinä kävi. Näimme valaita, tai no niiden selkiä ja puhalluksia. Ei mitään hienoja pyrstönvilautuksia tai loikkia. Mutta valaita kumminkin, ihan oikeita harmaita valaita.

Valaiden bongailu ja raitis meri-ilma väsyttävät. Otetaan pienet tirsat paluumatkalla. Aurinkokin alkaa laskea.

Nimi lokikirjaan jos olit mukana reissussa!

Valaat, ohoi!

Jänskättää.

Lähdemme kohta katselemaan merelle valaita. Harmaat valaat kulkevat ohi rannikon tähän aikaan vuodesta. Toivomme myös näkevämme delfiinejä. Ja hienoja merimaisemia tietysti.

Kävin jo eilen vähän haistelemassa merituulta. Työstän pientä projektia, siitä lisää myöhemmin.

Palailen huomenna, toivottavasti valaskuvien kera! Pitäkää meille peukkuja!

* * * * *

We are going whale watching! Wish us luck, I hope to return with many pictures of spouts, tails and fins!

Easy Encinitas, laid back Leucadia

Sain tosi kivat terveiset lukijoiltani Annalta ja Saaralta, jotka ovat viettäneet San Diegossa kesälomiaan. Tämä postaus siis omistettu teille, tytöt. Tervetuloa Encinitakseen ensi kesänä!

Olen kirjoittanut Encinitaksesta ennenkin, mutta kyllähän tästä kestää kertoa useamminkin. Encinitas ja sen pohjoinen osa Leucadia ovat mielestäni Etelä-Kaliforniaa parhaimmillaan. Rentoa, hipahtavaa, ekoa, surffia, biitsiä, taiteellista, hörhöä. Kaikkea sopivassa sekamelskassa joka tuntuu hyvin kotoisalta ja teeskentelemättömältä.

Surffikulttuuri on muuten mielenkiintoinen aihe. Luulen että monilla on siitä hyvin stereotyyppinen käsitys, tiedättekö, että se on joku kirkuvavärinen teini-ilmiö. Olen kuitenkin itse havainnut täällä että surffikulttuuri on hyvinkin monimuotoista. Tsekatkaapa vaikka Wolfgang Blochin maalaukset.

Hissuttelua edelleen

Nimensä veroinen, tämä kuukausi, oikea helmi.

Lapsilla on ollut yskää, korvatulehdusta. Kuumeilua. Nyt sitten vatsatauti kiertää.

Enpä viitsi edes laskea sairaspäiviä. Ja oma vatsakin kiersi kummasti yöllä.

No eipä siinä mitään. Projekti leikekirja jatkukoon. Aamupalan jälkeen itsellä verraton olo ja potilaskin katsoo jo tuolla lastenohjelmia.

Kasvojensa väri vaan on hitusen kellakka, joten ehkä emme sitten lähde ajelulle, vaikka aurinko ulkona kyllä houkuttelee. Ehkä huomenna.

* * * * *

Sick day, again. I thought we had had our fair share this month.

The sun is laughing in my face today. I wish we could go out, but she looks a little pale. Better to stay indoors.

Wish list for today

Tänään ohjelmassa: ei mitään. Vain rentoutumista, lehtien lueskelua, makoilua. Sateen tuijottelua ikkunasta, sillä aurinko häipyi heti kuvasession jälkeen.

Pitkä neljän päivän viikonloppu takana lasten kanssa. Nyt olen yksinäni ja huokaisen syvään.

* * * * *

Nothing programmed for today. Just relaxation. It was a long four day holiday weekend with the kids. Now I need to just breathe.

Just for show?

Tänään saamme sadetta. Hyvä sillä sitä tarvitaan.

Viikonloppuna nautimme kuitenkin auringosta. Ystävänpäivänä käytimme lapsia SeaWorldissä, sinne oli kinuttu jo jonkin aikaa.

En voi kieltää etteikö paikka olisi tehnyt vaikutusta. Nähdä sellaisia eläimiä joita on melkeinpä mahdotonta (tai ainakin hyvin harvinaista) nähdä luonnossa. Mikä massa, mitkä voimat noilla tappajavalailla, ja silti pyörivät vedessä sulavasti kuin sirot balettitanssijat.

Aina silti mietin näissä paikoissa mikä oikein on tarkoituksenmukaista. Laittaa villejä eläimiä ihmisten ihmeteltäväksi, suorittamaan temppuja ympäristöön joka ei ole niille luontainen?

Jäin kuitenkin pitkäksi aikaa tuijottamaan jääkarhua lasin taakse. Tunsin itseni hyvin hyvin pieneksi.

We visited SeaWorld over the weekend, to please the kids on Valentine's Day, since they had not been there yet.

I am always torn about places like this. Just as I feel about zoos. Is it right that we take these animals away from their natural environment, just to provide ourselves with entertainment?

Nevertheless, I was impressed by not just the size, but the grace of these animals. They were amazing.

Halauksia ja pusuja

Paitsi tänään ystävänpäivänä, jokaisena päivänä vuodessa meille on tärkeää osoittaa hellyyttä. Pienestä pitäen perheessämme on suukoteltu, halailtu, annettu rakkaudenosoituksia joka päivä. Olen iloinen siitä että ne tulevat lapsilta (ja myös meiltä vanhemmilta) hyvin spontaanisti.

Halaukset ja suukot kaikille teille ystäville sinne missä olettekin. Olette mielessämme!

Solana Beach

Tarvitsin annoksen sinistä taivasta ja merellistä tunnelmaa. Siispä suuntasin Solana Beachiin. Ihana nimi, oikein solahtaa huulilta.

Solanan halki kulkee Cedros Avenue, jota kutsutaan alueen designkeskukseksi. Paljon sisustusputiikkeja, puutarhoja, ravintoloita. Ihania värejä, kauniita pintoja, hauskoja sommitelmia.

Muutaman korttelin päästä kadulta löytyy tietysti se merikin. Sen varrella toinen toistaan kauniimpia taloja, joista ykkössuosikikseni valitsin tämän. Muuttaisin tähän ihan heti! Ovikin oli valmiiksi houkuttelevasti raollaan.

Jos osaisin maalata, en muuta tekisikään täällä kuin sutisin noita meren värejä päivästä toiseen. Löydän aalloista aina uusia sinisen sävyjä.

Solana Beach. So many hues of blue today. Walked up and down the Cedros Avenue design district, just enjoying the ambiance.

Walked down to the ocean too, of course. If I was a painter, I would just paint the blues of the ocean, day in, day out.