sunnuntai 22. maaliskuuta 2009

Brunssi dinerissa

Sunnuntaisin saatamme monesti jättää kokkailut kotona ja pyrähtää ulos aamiaiselle. Tätä sakkia on vain vaikea saada liikkeelle aamiaisaikaan, joten ateria muuttuukin brunssiksi. Ja siihen on paras paikka hyvä amerikkalainen diner.

La Jollan ravintolat olivat vielä kokonaan kokeilematta, joten suuntasimme sinne, Harry's Coffee Shop on kuuleman mukaan hyvä ja suosittu paikka.
Ulkona satoi, pitkästä aikaa, ja sehän näkyi syömäpaikkojen jonoissa. Sissus sentään, jonotimme puoli tuntia pöytää.

Dinerissa on ehdottomasti oltava loossit keinonahkapenkkeineen ja ketsuppipullo pöydässä. Niin täälläkin. Mielenkiintoisinta puuhaa on aina tarkkailla naapuripöydän asiakkaita.

Ruoka tuli! Kello tikittääkin jo yli yhdentoista, nälkä kurnii vatsassa. Eggs Florentine ja perunaröstiä. Miehelle huevos rancheros. Lapsille vohveleita. Lurps.

Paikka kuhisee asiakkaita. Tarjoilijoilla on kiire.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt tomaattimehua. Mies tykkää siitä kuitenkin. Minulle appelsiinimehua, täällä saa tuorepuristettua joten tilaan toisenkin.

Harry's oli oikein kelpo aamiaispaikka. Ruoka ei mitenkään loistavaa mutta hyvää kuitenkin. Pisteitä erityisesti mukavasta ilmapiiristä, seinilläkin oli reilusti katseltavaa.

9 kommenttia:

Kirsi kirjoitti...

Nam-nam! Täällä vatsa kurnii pelkistä kuvista - hyvännäköinen annos, kävis kyllä mullekin. Hyvinkö tiitiäiset jaksoi odottaa ruokaa? Puhuvatko suomea sun kanssa kotona, vai joko meinaa kieli vaihtua "amerikaksi" ?
Kiva nähdä teitä kesällä, kova ikävä on!

outi kirjoitti...

mmm..tykkään ihan hirveästi sunnuntai aamiaisista kun ei ole kiire minnekään ja saa rauhassa nautiskella pitkään:)

violet kirjoitti...

Kivan näköinen paikka.
Meidän kadun päässä on yksi paikka joka on sunnuntaiaamuisin (no, muutenkin...) täynnä kuin Turusen pyssy. Emme ole viitsineet mennä sekaan kun näyttää hiukan liian näyttäytymisporukalta näyttäytymiskuteissaan jne.

Mun miehen yksi suuri suosikki on myös tomaattimehu.

Liivia kirjoitti...

Tomaattimehua mullekin, kiitos:)

Alakuvan käytävä houkuttelisi pysähtymään pidemmäksikin aikaa.

Pääsisikin joskus sunnutaiaamiaiselle johonkin, täällä ei ole ainoatakaan paikkaa mihin mennä.

himalainen kirjoitti...

Tuollaisista aamuista pitäisin minäkin viikonloppuisin. Ja muistan tuollaisen tunnelman muutamalta kerralta.

Olisipa täälläkin...

Yaelian kirjoitti...

Musta oli ihanaa käydä Dinereissa, jossain enemmän ja jossain vähemmän.Mitään gourmetruokaahaan niistä ei helpolla saa,mutta tykkäsin ilmapiireistä ja paikoista, aika monta dineria monessa osavaltiossa on tullut kahlattua läpi...
Minäkin pidän tomaattimehusta;lentokoneissa aina juon sitä.

s a n s k u :) kirjoitti...

Mun uusin loyto taalla meilla on Red Brick Pizza. En tykkaa miten pizzat on usein taalla niita alyn paksuja ja nyt loytyi fast food paikka missa pizzat on ohuita ja maistuu ihan ravintolan pizzalta. Tosi namia. Koko ajan tekee sinne mieli pizzalle nyt. :)

Minua ei saisi myoskaan tomaattimehua juomaan.

Merja kirjoitti...

Kirsi, joo kyllä jaksoivat. Kotona puhutaan mulle suomea, aina. Leikeissä välillä solkottavat keskenänsä amerikkaa. Huvittavaa kuunnella, mutta onhan se toinen kielensä. Sieltä se kesä tulee, kovaa vauhtia. Haleja!

Outi, sitä sunnuntai minullekin on. Miehen kanssa kaksistaan otettaisiinkin vielä pitemmän kaavan kautta mutta lapset laittaa aamuihin vauhtia..

Violet, täällä on näyttäytymispaikat hyvin vähissä. Yleensä pukukoodi hyvin hyvin rento.

Liivia, ei niitä paikkoja ollut meidänkään kulmilla Oulussa.. mutta täällä on, valtavasti. Homma sinänsä siinäkin että osaa valita niistä ne mihin kannattaa rahansa laittaa.

Himalainen, missä olet reissannut?

Yaelian, ei ne ole gurmeeta tosiaankaan. Mutta tässä oli harvinaisen hyvä ruoka. Ja täyttäväähän dinereiden ruoat on aina.

Sansku, täälläkin on ollut haastavaa löytää hyvää pizzaa.. Teen monesti itse perjantai-iltaisin.

jeera kirjoitti...

Oih! Pidän valtavasti vanhoista amerikkalaisista dinereistä. Niissä on tunnelmaa. Brooklynissä oleva Kellog´s Diner tuli joskus aika tutuksi ja sinne on välillä ikäväkin nykyään. Taidankin kaivella jokusen kuvan blogiini...