perjantai 13. maaliskuuta 2009

Meksikon mailla

Käväisin tänään Meksikon puolella. Pieni kiertoajelu bussilla ensialkuun ympäri Tijuanaa, sitten vapaata tutustumista kolmen tunnin ajan.

Ei kannattaisi ehkä mennä, sanottiin usealtakin taholta kun kerroin harkitsevani käyntiä. Lehdissä ja radioissa on viime aikoina toitoteltu huumekartelleista, väkivaltaisuuksista, kidnappauksista. Likaistakin siellä on, eikä oikeastaan mitään mielenkiintoista.

No ei mua napattu, eikä ryöstetty. En nähnyt levottomuuksia. Köyhyyttä kyllä ja vaatimattomuutta. Putiikinpitäjiä aamutuimaan sutimassa puhtaaksi jalkakäytäväänsä. Myyjiä pystyttämässä tacokojujaan. Hymyjä ja kohteliaisuutta.

Vähän epätoivoisia ilmeitäkin, ja sinnikkäitä sisäänvetäjiä kauppojen ulkopuolella. Mietin kuinka paljon median negatiiviset kirjoitukset mahtavat vaikuttaa alueen toimeentuloon. Turistien määrä on valahtanut rajusti, sen huomasi tänäänkin katukuvassa.

Taidan itse kyllä mennä toistekin. Otan sen isomman kamerankin ehkä mukaan. Varaan vähän enemmän aikaa.

Saatan kuulostaa naiivilta, tiedän. Mutta uskon ettei peloille kannattaisi antaa valtaa, ei uskoa kaikkea mitä lukee. Ajatella sen sijaan avoimella mielellä, kulkea kuulostellen.

18 kommenttia:

Liivia kirjoitti...

Nyt on paikka, johon minuakin kiinnostaisi mennä!
Meksiko on aina kiehtonut. Siskoni asui siellä kaksi vuotta, ja harmittaa kun en tuolloin lähtenyt käymään. Mutta tyttö oli pieni, eikä hänen kanssa pitkä lento kiehtonut, saati saasteinen ja vaarallinen maa.

minna kirjoitti...

moi, eipä meilläkään ole tullut vastaan mitään vaarallista.parin risteilyn kera ollaan vierailtu kuudessa eri meksikon kaupungissa. Eka kerralla trumptetistille tarjottiin seksiä ja huumeita mutta eiköhän niitä saa joka paikasta. enimmäkseen mekin nähtiin köyhyyttä ja kaupustelua mutta hymyssä suin sitä tehtiin.pienet lapset istuivat äitinsä kanssa viltin päällä ja myivät koriste-esineitä tai leluja. sieltä se tuomaksen kitarakin on kotoisin :) kun kulkee muiden mukaan eikä lähde varjoisille kujille niin eiköhän meksikostakin selviydy... :)

Yaelian kirjoitti...

Silloin kun oltiin San Diegossa, meinattiin mennä Tijuanan puolelle,mutta lopuksi emme menneetkään ja vähän harmitti.Kiva oli kuull sinun näkemyksiäsi/kuviasi matkasta sinne.

minna kirjoitti...

lisäyksenä että tietenkin minua säälitti nämä ihmiset jotka yrittivät myydä mitä tahansa että saisivat edes muutaman lantin kasaan.olihan se aika epätoivoisen oloista vaikka sieltä hymyjäkin tuli. eihän sitä hätää voinut olla näkemättä, mutta sitä on valitettavasti niin paljon tässä maailmassa. auttaishan sitä jos vaan vois, mutta onhan sekin jo pieni apu kun ostaa jonkin pienen jutun ja saa pelastettua jonkun päivän...

pikkujutut kirjoitti...

Olen aina halunnut kayda Meksikossa,joten kiitos tasta kierroksesta.

Vilijonkka kirjoitti...

Pelokkaita varottelijoita on maailma pullollaan, mutten usko minkään paikan voivan olla läpikotaisin mätä tai paha. Ehkä olen hieman naivi, mutta ainakin myönteisellä asenteella elämä on hauskempaa, niin kauan kun sitä kestää. Kuvista ainakin välittyy lämmin ja leppoisa tunnelma.

ColibriDreams kirjoitti...

Näin Meksikossa asuvana voin sanoa, ettei täällä nyt niin vaarallista ole. Pohjoisessa, jossa en oile vielä itse käynyt, on toki ollut viime aikoina paljon huumeväkivaltaa, mutta en muista kuulleeni, että se olisi turisteja niinkään koskettanut.

Mexico Cityäkin pidetään kovin vaarallisena paikkana, mutta ei täällä minusta sen vaarallisemmalta tunnu kuin missään muussakaan miljoonakaupungissa. Totta kai yli 20 miljoonan asukkaan kaupunkiin mahtuu kaikkea, myös se pimeä puoli. Kolmen vuoden aikana minulle ei kuitenkaan vielä ole sattunut mitään.

Meksikossa, kuten muuallakin, selviää kyllä, kunhan pitää silmät auki, on tarkkaavainen eikä haahuile väärillä alueilla (jotka kyllä hyvin nopeasti huomaa). Tietysti joskus voi olla väärässä paikassa väärään aikaan, mutta järjen käytöllä ja tarkkaavaisuudella pääsee pitkälle. Ja sillä, että varoo liikennettä ;-) - se täällä minusta on suurin vaaran paikka.

Eli kaikki, joiden mieli tekee Meksikoon - tulkaa! Jos satutte Cityyn, minuun voi aina ottaa yhteyttä.

MaaMaa kirjoitti...

Kaikissa paikoissa nykyään tapahtuu pahaa ja on vaaroja, mutta kun on järki päässä niin suurimmista osista paikoissa ei tapahdu mitään. Jos peloille antaa vallan, niin jäisi liian paljon upeita paikkoja kokematta!

Mä oon ollut 2 kertaa visiitillä Tijuanassa, molemmilla kerroilla pidin kovasti! Tokalla kerralla muistan jutelleeni jonkun kaupanomistajan kanssa "Angel" oli hänen nimensä. Puhui hyvin vähän englantia, minä en silloin vielä yhtään espanjaa. Hän halusi tietää, mistä olen, mutta ei tiennyt Finlandia, eikä Skandinaviaa, eikä oikein eurooppaakkaan... kysyi että Amerikastako, sanoin lopulta vain että olen amerikan ulkopuolelta. :) Angel oli hurmaava! :)
Haluaisin päästä muuallekin Meksikoon matkailemaan...pitää vaan ensin matkata jo varatut muut matkat pois alta ;)
Eka huomenna: lähdetään Pekingiin! :)

Liivia kirjoitti...

Siskoni asui Mexico Cityssä. Pari kertaa hänen autonsa yritettiin piirittää tiellä kun hän oli ajamassa töistä kotiin, tilanne oli kuulemma pelottava. Karkuun kuitenkin pääsi.

Ei minua muuten mikään Mexicossa osaa pelottaa. Mutta pienen lapsen kanssa matkustaisin mieluummin kuitenkin Euroopassa.

pebaline.vuodatus.net kirjoitti...

Hiljainen blogisi fanitus julkistui tanaan, kun lisasin sinut uudistettuun blogrolliini. :)

Merja kirjoitti...

Liivia, ehkä olisi kannattanut mennä..

Minna, trumpetistille tarjoilut hymyilyttää.. ja kitaraa on rämpytetty.

Yaelian, kyllä siellä minusta kannattaa käydä. Kaikki ei tietysti ole samaa mieltä - eikä tarvitsekaan olla.

Minnalle uudestaan: joo, kyllä minuakin säälittää. Luultavasti maksoin niistä muutamasta ostoksesta liikaa, mutta kuten sanoit pelastaahan se varmasti jonkun päivän. Jos tuon aamupäivän aikana laski eräässäkin kaupassa nahkalaukun hinta 45 dollarista 5 dollariin, on elämä luultavasti aika epätoivoista.

Pikkujutut, vaatimaton kierroshan tämä oli. Mutta minulla oli seuraa, eikä silloin oikein viitsi keskittyä kuvaamiseen (ellei ole toisen kuvaajan kanssa..)

Vilijonkka, nimenomaan.

ColibriDreams, näinhän se on, että kaikki väkivalta mistä on kirjoitettu ei ole ollut turisteihin kohdistettua. Mutta järjen käyttö on sallittua joka paikassa, myös Meksikossa. En minäkään lähtenyt huuhailemaan mihinkään niiltä muutamilta kaduilta joitten kerrottiin ainakin olevan turvallisia.

MaaMaa, itse olen ollut Tijuanan lisäksi Isla Mujereksella ja Meksikonlahden ympäristössä. Siinä minun Meksiko-kokemukset. Mielellään kävisin itsekin muualla.

Liivia, meilläkin on lasten kanssa valittu turvallisempia kohteita. Mutta nyt alkavat olla jo vähän isompia, toivon että pääsemme näyttämään heille elämän koko kirjoa reissuilla.

Susa, kiitokset vaan. Pitääkin tulla käymään sinulla... olet unohtunut vähäksi aikaa..

Killisilmä kirjoitti...

Mielenkiintoista. Meksikossa olisi tosi jännittävää päästä käymään.

Liivia kirjoitti...

Nyt olisikin tyttö jo tarpeeksi iso, että hälle voi näyttää maailman kirjoa:)

Parolan asema kirjoitti...

Näyttää mielenkiintoiselta, ja talot kuin kuvittelisikin jos joku sanoisi että kuvaile meksikoa. Oma vaisto on kyllä se paras mitä noudattaa, lehdissä kuulee yhden näkökannan asioihin.

s a n s k u :) kirjoitti...

Tijuana ei varmaan ole kivoin paikka Meksikossa mutta kylla siella varmaan myos nakemista riittaa.

aino kirjoitti...

meksikoon, joo, joskus!
parasta on kuitenkin asenteesi, joka ei ole lainkaan naiivi minusta. periaatteessa missä vain voi käydä huonosti, totta kai tietyissä paikoissa riskit voivat olla suuremmat, mutta silti.
pelko ei vie pitkälle, avoin mieli kylläkin : )

Jutta kirjoitti...

Minä kävin Tijuanassa aikaa sitten kun olin Jenkeissä vaihdossa. Amerikkalainen isäntäperheeni varoitti, etten Meksikossa ollessani saisi syödä, juoda enkä käydä vessassa. Muuten saisin mahataudin. Enkä varsinkaan saisi poistua pääkadulta. Minähän en totellut mitään noista, eikä siitä mitään ikävää seurannut. Pääkatu oli lähinnä turistikamaa, muualla näki sitten enemmän paikallista elämää. Meksiko kiinnostaisi kyllä enemmänkin.

Ehkä se on joku amerikkalainen luonteenlaatu, liioiteltu varovaisuus ja pelko kaikkea vierasta kohtaan. Sellainen tunne ainakin minulle tuli.

outi kirjoitti...

mexicoon haluaisin minäkin vielä joskus. ja nimenomaan avoimin mielin. jos sitä rupeaa elämää pelkäämään sitä saa kyllä pelätä kotonakin saavansa kattilan päähänsä tai jotain vastaavaa;)