Noukittua

Niin pitkällä talvessa taidetaan olla täälläkin, että sitrushedelmiä voi vihdoin poimia. Hain puusta ensimmäisen.

Postilaatikkoon kolahti taas Anthropologien kuvasto, jossa ollaan jo ihan kesätunnelmissa. Niin tahtoisin olla minäkin..

Olemme ensi kesänä tulossa Suomeen, mutta houkuttelisi myös toisenlainen pikkureissu. Kymmenes hääpäivä on ensi kesänä, ja tahtoisin viedä miehen jonnekin pariksi päiväksi (jos lastenhoito järjestyy, onko kummit ja tädit kuulolla?)

Joku sellainen rustiikkinen, historiallinen, romanttinen paikka, jossa ei ole vielä käyty. Pariisi ei käy, ei Rooma. Ei Praha eikä Barcelona. Ken keksii, ehdottakoon!

Vaikken ikinä siihen pystyisi, voisin yrittää näyttää noin elegantilta kuin alakuvan nainen. Hitto miten hieno kuva.

I picked the first lemon off the tree. They are finally ripe.

The lemon and Antropologie's new catalog made me think of next summer. Our family will be going to Finland, but a little trip for just two would be nice also. Our 10th anniversary is in August.

Vielä pikkuisen Italiaa

Yleensä ennenkuin lähden tutustumaan uuteen kaupunginosaan, teen pientä tutkimusta webissä. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta täällä kaupunginosat ovat aika laajoja, ja mielenkiintoiset paikat ripoteltuina siellä täällä. En halua missata mitään tähdellistä, joten kirjoittelen osoitteet ylös ennen lähtöä, saatanpa jopa printata pienen kartankin itselleni.

Ajelen nyt jo aika suvereenisti ympäri tätä kaupunkia. Kuusikaistaiselle moottoritielle hyppääminen ei pelota, pienet eksymiset eivät haittaa (oikeastaan vähän kuuluvat asiaan). Mieheltä lainattu navigointipuhelin ohjaa aina takaisin kotiin harhateiltä.

India Street Antiques on bongattu webistä sekin, jo viime kesänä. Nyt Pikkuitalia -kierroksella ehdin nähdä tämänkin paikan. Paljon kauniita vanhoja kaappeja. Aika korkea hintataso kuitenkin, halvempiakin paikkoja löytyy tästä kaupungista.

Tytöissä tässä vaiheessa havaittavissa pientä tylsistymistä. Ja 'älä ota kuvaa!' protestointia.

Jatkettiin matkaa. Antiques on Kettner. Huikean paljon pikkutavaraa ja posliinia. Ei oikein minun juttu, väsähdän liiasta tarjonnasta äkkiä. Vaan sitkeä kiertely kannatti, löysin täältä itselleni työpöydän lampun. Pitääpä joskus vilauttaa, tykkään siitä kovasti.

'Äiti joko mennään kahvilaan??'

'Yksi paikka vielä, jooko..' (vakiovastaus)

Tästä kuvasta näkee mielestäni hyvin eron täkäläisessä ja sanotaanko nyt vaikka suomalaisessa ilmastossa. Täällä siirrytään kadulta näin soljuvasti sisätiloihin. Hyvin on otettu käyttöön myös vanhoja teollisuusrakennuksia, niistä saa upeita liiketiloja.

Sitten ansaitulle kupposelle. Minulle teetä, tytöille kermavaahtokaakaot tietysti. Cafe Bassamia kehuttiin webissä varauksetta, eikä syyttä. Hienot valikoimat teetä. Tosi ystävällinen omistaja, joka tarjoili tytöille heti ilmaiset keksit, ei suostunut veloittamaan kaikesta syötävästämme ja antoi ilmaisen lakritsapussin käteemme lähtiessä.

Kahvila on jännittävä sekoitus antiikkikauppaa, teehuonetta, taidenäyttelyä. Valitan tosi huonoa kuvaa, ujous iski enkä kehdannut suunnata kameraa tosi viihtyisälle salin puolelle.

I toured Little Italy of San Diego with the girls. Lots of interesting places for antiques and interiors in general. I bribed the girls with the promise of a trip to a cafe. A few blocks north of Little Italy, Cafe Bassam is the best place for tea I have found in San Diego so far. I like seeing a cafe where the varities of tea are much larger than those of coffee. Super friendly and generous owner too.

Pikkuitaliassa

Viime sunnuntai oli loman viimeinen päivä. Mietittiin minne suunnata, kun intressejä tuntui olevan monenlaisia. Jakauduttiin sitten kahtia: tytöt Little Italyyn keskustaan ja pojat autonäyttelyyn. Molemmat kohteet samalla suunnalla ja kaikki tyytyväisiä.

Pikkuitalian historiasta sen verran, että tällä alueella on aikoinaan asunut reilu 6000 italialaista perhettä, jotka ovat saaneet elantonsa tonnikalan pyydystyksestä. Alue ei ole enää etnisesti ihan näin yksioikoinen, mutta hyvin mielenkiintoinen joka tapauksessa. Minua alue kiinnosti erityisesti siellä sijaitsevien monien sisustusliikkeiden vuoksi. Niitä on näissä italialaiskortteleissa paljon, mutta ihan oman postauksensa ansaitsee kyllä tämä upea paikka: Architectural Salvage.

Liike sijaitsee hyvin kauniissa art deco -tyylisessä rakennuksessa. Astuimme sisään, voi ja oi miten paljon kaunista tavaraa! Ovia, lasi-ikkunoita, tassuammeita, lukkopesiä, lamppuja, heloja, avaimia. Kaikki pelastettu vanhoista rakennuksista, joista suuri osa luultavasti purettu, luulen.

Kuljeskelin suu ammollaan ja hipelöin ihan kaikkea. Ja tietysti aloin heti unelmoida vanhasta talosta, jonne voisi täältä viedä kaikkea kaunista, patinoitunutta ja niin persoonallista.

Liikkeen oma sisustustyylikin oli periaatteitaan noudattavaa. Katsokaa miten hienosti tuo porraskaide on koottu eri materiaaleista.

Vanhojen Seltzer-pullojen keräily on täällä hyvin suosittua. Niitäkin löytyi iso kokoelma.

Tytöt olivat hyvin tyytyväisiä sillä aikaa kun kiertelin kauppaa. Tosi hauskasti ajateltu pikkuasiakkaita. Talossa oli myös kissa, niinkuin kaikissa hyvissä kaupoissa kuuluu ollakin, sitäkin kävivät välillä silittelemässä.

Itsekin hyrisin kissan lailla kun löytyi näin kiva paikka. Oikein inspiroiva, täytyy palata uudestaan oikein ajan kanssa ja tutkailla kunnolla. Pelkästään noissa avainkilvissä riittäisi katseltavaa pitkäksi toviksi.

Not so patient patient

Niinhän siinä kävi että heti ihanaisen vuoden ensimmäisen jälkeen iski flunssa. Pari päivää haahuilin kotona kaikki mahdolliset villavaatteet päällä niiskutellen (täällä on taloissa muutenkin kylmä tähän aikaan vuodesta, ei ole eristeitä). Mutta eilen iski kyllästys, ja jokin energiapuuska, ja ajattelin olevani paremmassa kunnossa.

Ja vaikka peili paljastikin pientä pulleroa kertyneen joululomalla, lähdin silti hyvillä mielin tyttärien kanssa keskustaan, löytöretkeilemään Pikkuitalia -kortteleita.

Voihan vaikerrus tänä aamuna. Huonosti nukuttu yö ja korvaan sattuu. Palkkio yltiöoptimistisuudesta?

Hauskaa kuitenkin oli, ja kuvia saatte ehkä nähdä huomenna, jos olo sallii.

I had suffered from a flu for a couple of days and decided it was time to get out. The girls and I jumped into the car and headed to Little Italy downtown. We had fun, and found lots of interesting places, but I had to pay for my optimism. This morning I woke up with an earache.

Hylätty majakka

Oih mikä paikka löytyi tammikuun ensimmäisenä. Niemeke jolta rajoittamattomat näkymät avomerelle, majakka, jyrkät kallionkielekkeet.

Cabrillo Pointin majakka rakennettiin vuonna 1854. Valitettavasti vain 36 vuotta myöhemmin se sai luopua tehtävästään. Paikka oli niin sumuinen ettei majakan valo tavoittanut laivoja, ja uusi majakka rakennettiin lähemmäs vedenrajaa.

Yltiöromanttinen mieleni meni aivan sekaisin täällä. Työstään erotettu vanha majakka, mahtavilla merinäkymillä. Näin itseni heti yöpymässä täällä sumuisena myrsky-yönä.

Maisemat täällä muistuttivat Irlannin länsirannikon karuja nummia. Puita ei kasva, vain tuulessa karskiintunutta matalaa ruohoa.

Alas rantaan johtaa polku niille joita ei huimaa. Pidin lasten käsistä kiinni hyvin, hyvin tiukasti. Kengät lipsuvat polulla, ja kallioranta on herkästi murenevaa.

Vedenrajaan muodostuu laskuveden aikana pieniä lammikoita, joissa voi ihailla meritähtiä ja simpukoita. Mutta aaltoja on syytä varoa, merenkäynti on täällä kova.

Yritimme kiikaroida valaita. Harmaat valaat kulkevat tähän aikaan vuodesta ohitse 15000 kilometrin matkallaan Meksikon rannoille, jossa ne synnyttävät poikasensa.

Kallioiden suojasta löytyi kivoja pikkuisia piilopaikkoja, meren kaivertamia luolia.

Aivan upea vuoden ensimmäinen päivä!

New year rolls in

Vuosi 2008 toi mukanaan meille isoja muutoksia. Esikoinen lähti koulutielle, muutimme toiselle puolelle maapalloa.

Minulle uuden vuoden alku on aina jännittävä. Tykkään siitä pienestä kutkutuksesta kun en tiedä mitä tuleva vuosi tuo tullessaan. Eräällä tavalla pyyhkäisen aina taulun puhtaaksi ja aloitan kirkkaalla mielellä, uusilla ajatuksilla.

Toivon teillekin kaikille jännittävää, innostavaa, optimistista uutta vuotta!

The year 2008 was a year of big changes for our family. Our firstborn started school, we moved to the other side of the globe.

For me, a new year's beginning is always exciting. It is a fun feeling when you don't know what to expect around the corner.

I wish you all a very exhilarating, joyful and optimistic New Year!

Winter day in Estes Park

Estes Park on pieni vuoristokylä Kalliovuorten luonnonpuiston kyljessä. Kesäisin kylä on täynnä kuhinaa: luonnonpuisto vetää patikoijia, päiväturisteja, vuorikiipeilijöitä, ja kylä on lähin ruokailu- ja majoituspaikka.

Talvisin on hiljaisempaa, mutta hyvin viehättävää. Paljon pikkuisia putiikkeja, tarjolla kaikkea kotitehdystä jäätelöstä ja makeisista antiikkeihin, t-paidoista karhuntaljoihin.

Lapset himoitsivat tietysti tuota syömäpuolta. Ostimme suklaakeksejä lapsille ja aikuisille sellaista mantelisuklaata (almond bark), suklaisia paloja joissa oli kokonaisia manteleita.

Minun ehdoton suosikkini kylässä on pikkuinen kauppa jossa myydään paitsi uusia pieniä koriste-esineitä (jotka eivät minua kiinnosta) myös antiikkiesineitä: vanhoja puulaatikoita, matkalaukkuja, keittiövälineitä ynnä muuta. Kaikki on yleensä aika halpaa: nytkin osui silmään kaunis luonnonvalkoinen vanha matkalaukku, kaksitoista dollaria. Piti mennä uudestaan käymään ja hakemaan mutta sinne se vielä jäi.

Tämä lienee hyvin amerikkalainen herkku: candy apple. Omena joka kuorrutetaan kinuskilla tai sokerisiirapilla, sitten kieritetään vielä pähkinöissä tai muussa koristeessa.

Jäin tuijottamaan noita kuparipannuja..

Yksi kauppa joka jäi vielä näkemättä on alla. Kymmeniä erilaisia soittorasioita. Kurkin vain lasin läpi, toiset kiiruhtivat jo autolle.

Jottei nyt liian auvoinen kuva jää tästä päiväkävelystä, niin kerrottakoon että yksi marisi koko ajan huonosti ollutta kintasta, toinen hinkui syliin kannettavaksi ja kolmas kinusi jäätelöä. Hymyt irtosivat vasta kun mies heltyi kantamaan, kuten aina.

Our quick day walk in wintery Estes Park. With three kids, there is invariably something not right and a walk turns into a drag instead. Or a carry.