Hurrikaania odotellessa

... katselen tyytyväisenä jo viikon maljakossa kukoistaneita hortensian oksia. Ruukkuhortensiat olen onnistunut tuhoamaan aina jo muutamassa päivässä mutta leikkokukkina nämä ovat edelleen upeita.

Mietin myös että olisipa jo viileämpää. Selailen lehtiä ja näen syksyisiä värejä ja vaatteita, kaipailen jonnekin jossa voisi vetäistä päällensä villalegginsiä ja luumua.

Vaan ei täällä, viikonloppuna yli kolmenkymmenen asteen helteessä huhkimme etupihalla, leikkasimme viidakoksi kasvanutta heinikkoa ja karsimme kuivuneita pensaita. Piha alkoikin olla jo kadun häpeäpilkku. Muissa taloissa nämä puuhat tekevät puutarhurit, meillä tehdään itse.

Saisi sataa, siksi seuraamme mielenkiinnolla Meksikon puolella Kalifornian niemimaata lähestyvää hurrikaania. Toivomme, oi toivomme että se toisi meille paljon vettä!

Tuliaisia

Tänään vietämme miehen kanssa kymmenvuotishääpäivää. Illalla menemme syömään vietnamilaisravintolaan jonne kerran yritimme lasten kanssa, mutta totesimme enemmän aikuisten paikaksi.

Hääpäiväämmehän juhlimme jo vähän etukäteen Marokossa, sieltä nämäkin pienet tuliaiset. En oikestaan edes halunnut juuri mitään ostaa, soukien tungoksesta en välittänyt enkä muutenkaan halunnut mitään turhaa.

Yhdessä soukin kaupassa oli kuitenkin niin miellyttävä omistaja, että häneltä ostin mielelläni tuon pienen messinkitarjottimen. Se on vanha ja raskas, ja kuvioiltaan kaunis. Kamelinluukoru löytyi lentokentältä lähdettäessä (pojan kummitädille samanlainen).

Poika sai tuomisiksi marokkolaispaidan (joka on kelvannut yhden kerran päälle, en tiedä tuleeko toista) ja tytöt tossut, joissa tanssisivat joka päivä.

Itsekin sain tossut, hammamkylpypusseja ja tietysti teetä, se on vakiohankinta jokaiselta matkalta.

* * * *

We are celebrating our 10th anniversary tonight with a Vietnamese dinner. Although we kind of celebrated already in Marrakesh in July. These little things I brought back home to California.

The boy has worn his Moroccan shirt once (even though I really like it and wish he would wear it more), the girls would like to frolic in their slippers every day.

Chino Farms

Nyt on kuumaa. Parin seuraavan päivän aikana rikomme kuumuusennätyksiä. Aamulla kymmeneltä oli jo melkein 30 astetta lämmintä.

Lähdimme hakemaan jotakin virkistävää, minä ja sairaspotilas. Ikävöimme vieläkin Suomen mansikoita, ja olemme yrittäneet löytää jotain yhtä hyvää täältä Kaliforniasta.

Olen kuullut paljon paikasta nimeltä Chino Farms. Japanilaisen maahanmuuttajapariskunnan perustama maatila tässä ihan lähellä. Niin kuuluisa ja suosittu, että jopa muutamat Los Angelesin huippuravintolat tilaavat vihanneksensa täältä.

Kauppa on pieni, vaatimaton koju tien varressa, vihannesmaiden vieressä. Ei mitään mainoksia, ellet tiedä tarkkaa sijaintia, ajat luultavasti huomaamatta ohi.

Kojun luona tuoksuu huumaavalle. Ja mitä värejä! Ostimme munakoisoja ja mansikkaviikunoita, vähän meloniakin. Ja tietysti niitä kuuluisia mansikoita, ellet ole paikalla täällä heti aamusta, et pääse maistamaan niitä, ne katoavat heti käsistä.

Ostimme kahta lajia. Sellaisia tavallisia, jotka näyttivät ihan Suomen mansikoille. Makutuomio kotona: hyviä, mutteivät edelleenkään päihitä suomalaisia. Sitten myös jotain erilaista: pieniä Mara des Bois -mansikoita, ranskalainen, hyvin harvinainen lajike täällä.

Mmmmmm. Aaaah. Nämä ovat täydellisiä. Makeita! Ihana, hieman parfyyminen sivumaku.

It is hot here. In the next few days, we will be breaking some heat records in Southern California.

We went on a search for something refreshing, the taste of Finnish strawberries being now only a memory.

Chino Farms is a five-minute drive away from our house. So close, but very well hidden. They have a very modest vegetable shop on the road side. But their produce is so good that even some top restaurants in Los Angeles place orders here.

Try their Mara des Bois strawberries if you are in San Diego. You will not be disappointed, they taste so exquisite. (We also bought some eggplant, strawberry figs and melon).

Hiekkaa, hiekkaa, joka puolella hiekkaa

Kesän ensimmäinen rantareissu. Tyynellämerellä siis.

Otimme viikonloppuna aamiaisen mukaan ja olimme hiekoilla jo aamukymmeneltä. Quesadillat, juustoviikunaleivät, pilkotut hedelmät, teet, kaakaot, mehut. Viltti, pyyhkeet, aurinkorasva, rantalelut ja kolme lasta.

Surfliner LA-San Diego

Paluumatka Suomesta osoittautui raskaammaksi kuin luulimmekaan. Lentomme New Yorkista Los Angelesiin myöhästyi kolmella tunnilla ja olimme kaikki vihdoin länsirannikolle saavuttuamme hieman uupuneita. Matkalla oli jo oltu reilusti yli vuorokausi.

Nukuttuamme yön LA:ssa mietimme vaihtoehtoja loppumatkalle ja päätimme kokeilla rannikkoa pitkin matkaavaa junaa.

Los Angelesin Union Station on upea. Ja siisti, en ole varmaan missään Suomessa nähnyt näin puhdasta aseman lattiaa. Asema on valmistunut vuonna 1939, siinä on todella kauniita art deco-piirteitä.

Meillä oli todella paljon laukkuja, kuuden viikon loman jälkeen. Palvelu oli kuitenkin todella hyvää, saimme kyydin lipputiskiltä ihan junan vierelle.

Junan toisesta kerroksesta oli kivaa katsella maisemia. Näimme kauniita asemia ja sitten saavuimmekin merelle. Kuljimme ihan veden äärellä. Viimeistään meren nähtyäni tajusin taas olevani Kaliforniassa.

Our trip back from Finland was a bit, umm, exhausting. We traveled over 24 hours just to get to LA, where we spent the night. Our decision to catch a train back to San Diego was excellent. After leaving the LA suburbs, the train travels right by the ocean and the ride is relaxing and pretty.

And Union Station in LA, I'm not sure I've ever seen a cleaner train station anywhere. It is a gorgeous building, opened in 1939, with beautiful Art Deco lines.

Carefree summer

Luulen että lapsille jää eniten mieleen Suomen kesästä huolettomuus. Liekaa löysennettiin, he saivat juosta siirtolapuutarhan nurmikujia mielensä mukaan. Lähellä olevasta leikkipuistosta löytyi aina kavereita joita tuotiin mökille mehulle ja jäätelölle.




Otettiin juoksukisoja, kumpi ehtii ensin mökiltä huusseille. Kierreltiin ja katseltiin pihoja ja portteja. Kerättiin lupiineja yhdeltä umpeenkasvaneelta tyhjältä tontilta.

Pidettiin pihakekkereitäkin ja nähtiin kavereita. Tiskailtiin kakkulautaset pihassa, syreenien varjossa.


Itku oli tulla kun mökki piti laittaa säppiin, ennen aikojaan, auringon vielä lämpimästi paistellessa. Onneksi tuli kiire bussiin ettei tarvinnut jäädä pihalle pillittämään.

Summer in Finland was so easy. It was a relief to be able to let the kids run around free. In the garden cottage area, where our summer place is, they always found friends.

We took spurts on the grassy paths, looked at other cottages and their gorgeous yards. Picked flowers, had little parties, met with friends. Washed the dishes outside, under the lilac tree. And the sun was shining, nearly every day.

Cottage life

Takaisin taas

Olemme kotiutuneet kesäloman jälkeen. Kirkas oli Suomi-kesän päivien ketju, muistelemme haikeina ihania hetkiä joita vietettiin sukulaisten ja ystävien kanssa.

Nyt menee vähän aikaa palautuessa, Kalifornian kotiin uudelleen tutustumisessa. Koulukin alkaa torstaina, arki pyörähtää siis taas käyntiin.

Palailen kuitenkin pian vielä mökkitunnelmien kera!

* * * *
We are back from our Finland vacation. The summer there was perfect, so many good times had with friends and relatives.

It will take me a little bit of time now, to get used to our California quarters again. And school starts too, on Thursday, so back to life with routines.

I will be back soon though, with pictures of our summer cottage life!

Goodbye Marrakesh

Halusitte tietää oliko Marrakeshissa jotain huonoa, vai oliko se pelkkä paratiisi.

En koskaan oikeastaan lähesty matkakohteita tuossa mielessä, että erittelisin hyvää tai huonoa. Yritän ajatella niitä kokonaisuutena, ymmärtää niitä niin hyvin kuin ulkopuolinen lyhyellä käynnillä voi. Tarkkailla ja sopeutua. Niin, nimenomaan sopeutua.

Sanottakoon nyt kuitenkin että jos muuttaisin Marokkoon, eittämättä jotkut asiat alkaisivat hangata. Esimerkiksi se että kadulla ei voi pysähtyä ja kysyä neuvoa määränpäähän ilman pelkoa että neuvoja haluaa hyötyä rahallisesti. Tai se että kaupassa olet valkoisella naamalla varustettuna ilman muuta ulkopuolinen, höynäytettävä, rahastettava.

Poikkeuksiakin tosin löytyi. Kauppoja joissa saimme katsella rauhassa, joissa meitä kohdeltiin asiallisesti, ystävällisesti. Haettiin helteessä tuuletinta takahuoneesta, ei suutahdettu jos vain katsoimme emmekä ostaneetkaan. Kadulla tuli vastaan kulkijoita jotka neuvoivat mielellään eivätkä yrittäneetkään pyytää palkkiota.

Menkää Marrakeshiin, menkää! Huikaistukaa siitä tunnelmasta ja kaikesta kauniista. Rosoisuudesta, väreistä, pienistä hienostuneista eleistä. Minäkin menen, varmasti, vielä monta kertaa.

People have asked me if Marrakesh was made of good things only (since I have not mentioned anything bad). The truth is that the big picture was so beautiful I cannot say anything negative. And in any case, I do not like to approach my travel destinations as something that can be split into the good and the bad. I like to look at the whole picture, to try and understand as one only can when visiting for a short time. I want to observe and adapt.

Anyway, I thoroughly recommend a visit to Marrakesh. I loved it, and will be back someday.

Illallinen riadissa

Emme syöneet Marokossa yhtään huonoa, edes keskinkertaista ateriaa. Joka puolella ruoka oli todella hyvää. Couscousiin ja tagineihin emme ehtineet kyllästyä.

Ihan parhaan aterian saimme kuitenkin omassa riadissamme. Joka päivä meiltä tiedusteltiin haluaisimmeko syödä iltaruoan omassa pihassa, ja toiseksi viimeisenä iltana myönnyimme. Keittiössä häärinyttä kokkia emme nähneet kuin vilaukselta (ujo huivipäinen nainen), mutta yritimme välittää hänelle vuolaat kiitokset todella maukkaasta illallisesta. Jos saisin tuollaisia alkupaloja joka päivä, voisin hyvinkin kääntyä kasvissyöjäksi. Paprika-limepikkelsiä, täytettyä munakoisoa, baba ganoushia, artisokkaa. Niin sielukkaasti maustettua että helteestä huolimatta tyhjensimme lautaset viimeistä haarukallista myöten.

Aterian edetessä ja illan pimetessä Abdul kävi vaivihkaa sytyttämässä lyhtyjä ja kynttilöitä altaan ympärille. Viipyimme pitkään pihalla liekkien valossa, katselimme lepakoiden liitoa korkealla puiden latvoissa.