Tupla tai kuitti

Kartan kaupassakäyntiä kuin ruttoa. En vaan jaksaisi aina miettiä mitä nyt ostaa ja kenelle kelpaa mikäkin sapuska.

Paras motivaatio kauppareissuun onkin jos kanelileipä on lopussa, kuten tänään. Se on aamuherkkuni, teen kanssa, jos en sitä saa olen kärttyinen koko päivän.

Kauppakuitilla:

kolme hortensian oksaa 5.99

450 gr paketti mantelimysliä 2.79

kaksi 680 gr pussia kanelileipää 2.99 kpl

250 gr irlantilaista voita 2.69

vajaan kilon mötikkä Carne Asada -lihaa grillaukseen 12.04

225 gr paketti siivutettua kalkkunaa 4.79

mustikoita 170 gr 2.99

rypäleitä 560 gr 2.69

mansikoita 450 gr 2.59

+ vähän veroa osavaltiolle, yhteensä $43.07

Kyseessä on erikoiskauppa, Trader Joe's, joka ilmoittaa myyvänsä paitsi gourmet-ruokia, myös orgaanisesti ja ympäristöystävällisesti valmistettuja tuotteita. Kaupassa myydään sekä paikallisesti tuotettua että ulkomailta tuotua ruokaa.

* * * *

My grocery list today. I have to go do the shopping first thing in the morning, because I despise going to the store.

Today I went to Trader Joe's, to get that yummy cinnamon bread and Carne Asada, which he will grill for us, for our tasty burritos.

Heritage Park

Olen niin iloinen. Sain putiikkiin taas yhden jutun valmiiksi ja kauppojakin on tullut. Hyrisen!

Lähdimme viikonloppuna siis seinien sisältä ja projektien äärestä pikkuisen ajelulle, tutustumaan tuntemattomiin kaupungin paikkoihin. Old Townin, vanhan San Diegon meksikolaisosan kyljestä löytyi yllättäen kauniita vanhoja rakennuksia. Heritage Parkin viktoriaaniset rakennukset on siirretty tänne aikoinaan keskustan laajennuksen tieltä.

Kun ilmoitimme lapsille että käymme vähän iltakävelyllä, alkoi kuulumaan taas se tavanomainen nurina. Ai taloja, tylsää, ei täällä ole mitään tekemistä...

Mutta sitten löytyikin yhden talon kulmilta kissa. Sen perässä sitten kuljettiinkin tovi, siliteltiin sitä ja juteltiin sille. Katseltiin huvittuneena sen ajojahtia jäniksen jäljillä.

Joku firma on ostanut nämä talot, aikonee kunnostaa majapaikoiksi. Toivon mukaan osaavat kunniottaa näiden historiaa eivätkä pane piloille.

Tällaisella kuistilla kyllä mekin mielellään istuisimme ja katselisimme San Diegon upeita auringonlaskuja!

Heritage Park is right next to the Old Town of San Diego. These victorian buildings were moved here when the downtown area was expanded and these houses threatened to be demolished.

Now some development company has purchased some of these houses. We hope they will respect the history of these buildings and not ruin their beautiful atmosphere.

Paahtaa

.. ulkona aurinko. Olemme taas keskellä helleaaltoa, huomenna heilahtaa mittariin +35.

Minä paahdan sisällä. Jätin kirkkaan kankaan mietintään ja siirryin uuteen ompeluprojektiin.

Miten jaksat ommella, kysyi ystävä minulta. Kieltämättä se onkin joskus pitkäveteistä. Kahlata läpi kaavanleikkuut ja huolittelut. Surrata pitkää tylsää suoraa kun tekisi mieli tehdä ompeleella kiekuroita.

Mielessä on kuitenkin koko ajan kirkkaana lopputulos. On mukavaa nähdä edistyminen, tietää olevansa kaukana täydellisestä mutta kuitenkin kulkevansa jatkuvasti eteenpäin.

Minulle kankaat ovat kuin maalausalustoja. Usein ne kertovat itse minulle miksi haluavat päätyä. Pitää vain osata katsoa ja kuvitella, sitten rohkeasti toteuttaa.

* * * *

It is getting hot in California again. Tomorrow we will have +35 Celsius.

I am working away inside. Another project on the way.

For me, starting with a new fabric is always exciting. I think the fabrics actually speak - you just have to take the time to listen. And find out what it is they would like to be.

Amélie I'm not

Kävin eilen kampaajalla. Palasin vaaleasta vähän pidemmästä takaisin tummempaan polkkaan. Hyvin lähellä omaa oikeaa väriä nyt.

Vähän oudoksuttaa. Ja kun eilen keksin vielä illalla leikata otsatukankin päälle. Oivoi. Voi olla että menee pinnittelyksi seuraavat pari kuukautta.

Aina silloin tällöin sitä luulee olevansa Amélie, tiedättekö.

Mutta katsokaa tätä huikeaa kangasta jonka löysin vastikään. Tämä on niin kaunista että pelkään leikata (näköjään enemmän kuin tukkaani). Pyörittelen ja mietin mitä tehdä tästä. Onko ehdotuksia?

* * * *

I went back to darker, shorter hair yesterday. I don't quite recognize myself yet in the mirror. Yet this color is very close to my own natural hair. On top of that, after getting a professional haircut, I had the inspiration to cut my own bangs last night. Oh no.

But take a look at this beautiful piece of fabric that I discovered. It is so gorgeous I'm afraid to cut it. Apparently more afraid of cutting this than my own hair....

Shoppausta Kalifornian tyyliin

Kävimme viikonloppuna ostoksilla, hakemassa jotain tarpeellista. Esikoiselle kengät ja miehelle sormuksen. Niin, hän hukkasi pari kuukautta sitten vihkisormuksensa ja nyt vihdoin haimme tilalle uuden. Ihan kuin uudelleen olisi naimisiin menty (ja tuon miehen kanssa menenkin mielelläni!).

Menimme yhteen paikalliseen ostoskeskukseen. Ne ovat yleensä tällaisia avoimia, aina aurinkoista Kalifornian säätä hyväksikäyttäviä. Kauppojen ovet ovat sepposen selällään, ei tarvitse pelätä kuraa.

Kaupallisuudelta ja mainoksilta on tässä maassa vaikea välttyä. Tavaraa on valtavasti, valikoimat laittavat pään sekaisin, kukkaron nyöreistä on pidettävä tiukasti kiinni jos budjeteissa haluaa pysyä.

Olen aika tarkka ostaja. Erityisesti lasten vaatetuksen suhteen. Olen nähnyt esikoisen koulussa varoittavia esimerkkejä, pikku hannahmontanoja käsineineen ja pimumaisine hameineen. En ikimaailmassa suostu pukemaan omiani sillä tavalla.

Mutta ei tämä äiti mikään fakkiskaan ole. Vaikka eniten tykkään ostaa lapsille suhteellisen neutraalia ja hyvinkin lapsekasta, hellyn monesti juttuihin joissa on jotain peace-love-hippie tai love-your-nature -sanomaa. Kaupallista tämäkin, tiedän. Mutta olivathan ne aika söpöt.. ja tyttö on niin ihastunut!

She got new shoes this weekend. And my husband got a new wedding band, he lost his old one two months ago! It was like getting married all over again..

Generally, I'm pretty picky about the clothes I buy for the kids. I see little Hannah Montanas running around the school of our 8-year-old, and I'm horrified. Never will I dress my own that way.

Usually I try to get things that are relatively neutral and still childlike, though sometimes I fall for the peace-love-hippie type scheme. Like these shoes. She is in love with them.

Hooked on fabric

Mekko meni kauppaan, uutta jo miettimässä. Olen nyt kertakaikkisesti kankaiden koukussa. Tästä vaiheesta pitää ottaa kaikki irti, koskaan ei tiedä kauanko tätä kestää, nimimerkillä helposti kyllästyvä.

Liivian suosittelema Ifolor-kirjakin tuli, Marokon kuvineen. Olen iloinen ja tyytyväinen! Pari pientä noottia kuitenkin pitää antaa: kirjan viimeiset sivut olivat tarttuneet yhdestä nurkasta toisiinsa joten lähettävät minulle uuden kappaleen. Pientä nurinaa kuuluu myös siitä että joitakin varjokohtia (jotka nimenomaan halusin jättää varjoiksi) oli 'avattu'. Tämä tarkoittaa siis kuvien tarkoituksellista vaalennusta. En ole varma vaikuttaa tähän itse kunkin näytön kalibroinnit ym. hienoukset... mutta ehkä tuosta kannattaa kuitenkin tilatessa mainita.

Joka tapauksessa hieno kirja tuli. Vaan en malta enää selailla, lähden ompelemaan!

I finished my dress, and am already thinking about the next thing to sew. I'm on a roll now, have to take advantage of this energy until it wanes (since I easily get bored..).

I got my Morocco photo book back from Ifolor, a company that prints books. I'm very satisfied and happy, though some pages were stuck to one another. They promised to send a new one to me.

But no time to look at books now, gotta get sewing!

Viggo ja mekko

Ostin tänään huvikseni miestenlehden. Tai no en ihan huviksenikaan, vaan ihan jutun vuoksi. Olen sitäpaitsi huomannut että miesten lehdissä on paljon enemmän asiaa ja vähemmän höttöä ja mainoksia.

Viggo Mortensen on yksi suosikkinäyttelijöistäni. Miehessä on jotain selittämätöntä vetovoimaa. Hän on näyttelijäksi harvinaisen vaatimaton sekä teeskentelemätön. Valokuvaajakin vielä, mitä muuta mieheltä voisi vaatia.

Viggolta on tulossa uusi elokuva. Hänen entisistään ehdoton suosikkini on History of violence.

Olen miettinyt viime aikoina paljon nimiä. Tyttönimiä. Ommellut mekkoa jollekin pienelle tytölle, ei omalle (oma on saanut olla mallinukkena, eikä taida vielä ymmärtää että mekko ei olekaan hänelle).

Mekko menee kohta Lyytiin. Sain vihdoinkin sen Etsy-putiikin avattua. Lisää tavaraa tulee heti kun ehdin kuvata.

* * * *

I bought a men's magazine today, to read about Viggo. He is one of my favorite actors. So modest, yet so charismatic. I was happy to hear he will have a new movie out soon. History of violence is one of my favorite movies, I think Viggo's performance was so solid.

I have been busy sewing, my little boutique Lyyti has finally been opened in Etsy. The dress is going there too soon. Luckily I have a little model at home to try these things on, unfortunately though she may think that the dress is hers to keep..

Tie pilviin

Silmät painuvat umpeen väkisin, haukotuttaa ja pää tuntuu omituisen sumealta. Onneksi anoppi on ratissa, voin antaa periksi väsymykselle ja torkkua hetken. Ajamme Trail Ridge Roadilla, 3700 metrin korkeudessa.

Keräämme autosta kaiken päällepantavan ja astumme hetkeksi pienelle näköalapolulle. Myrsky on lähestymässä ja tuuli on armottoman hyytävä.

Trail Ridge Road on Yhdysvaltojen korkein maantie. Se kulkee Kalliovuorten kansallispuiston halki, ja kesäisin sen voi ajaa päästä päähän. Talvisin tie on melkein kokonaan suljettu.

Walk in the park

Amerikan mummilassa

.. on kolmannessa kerroksessa huone kuin kotkanpesä. Sieltä avautuvat huimat maisemat Kalliovuorille.

Pappa leipoo alakerrassa suklaahippukeksejä, kuten joka vierailulla. Me katselemme kiikarilla ikkunoista maaoravia ja pelaamme lautapelejä. Nautimme sateisesta iltapäivästä, huomenna kävelylle luonnonpuistoon.

* * * *
At the grandparents' house in Colorado, the room upstairs is high as an eagle's nest. The views of the Rockies are spectacular.

We play games and look for chimunks with binoculars, while grandpa is baking his cookies downstairs.

Fast forward into fall

Vaikkemme olekaan lähelläkään syksyä ilmojen puolesta, voin kai kuitenkin leikkiä syksyä?

Olen saanut merkillisen tarmonpuuskan, ihan syksyinen merkki. Ruoka valmistuu ajoissa ennen iltahämärää, koti on suitsait ojennuksessa ja ompelutkin edistyvät. Aika vain ei tunnu täysin riittävän, juuri kun saan iltapäivällä parhaimman vauhdin omiin askareisiin on lähdettävä koulu-tarhakierrokselle.

Tänään tein sopivaa syksyruokaakin, Jamien kirjasta. Yksi lempiruokani. Kanankoipia, cannellinipapuja, kokonaisia basilikanlehtiä, lohkottuja tomaatteja, oliiviöljyä, merisuolaa, rouhittua mustapippuria, paprikaa. Sekaan vielä kananlientä ja pieniä perunoita jos haluaa. Puolitoista tuntia uunissa ja pöytään.

Laukku on matkalla Etsyyn, kauppa on siellä ihan hetikohta pystyssä. Huomenna kuitenkin lähdemme pieneen reissuun Coloradoon, palataan sen jälkeen kaupoille!

* * * *

We are nowhere near fall, no sir, but I like to play fall anyway, if you'll let me. I have been so busy and so full of energy, it should be a sure sign of fall approaching.

I made one of my favorite dishes today for dinner, from Jamie's book. Chicken, cannellini beans, basil, tomatoes, olive oil, sea salt, black pepper and paprika. You can also add some chicken stock and small potatoes if you wish.

I have been busy sewing too. The sling bag will make it soon to Etsy, I'm almost done setting up shop! Tomorrow we are going to Colorado though, will have to take a small break. See you soon!